Höntsätoiminnan yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutus

Ulla-Maija Luoma, Pirkko Kärkkäinen, Pirkko Pätynen, Terhi Dahlman & Leea Naamanka

Miksi on tärkeää harrastaa/tehdä jotain, jossa ei kilpailla?

Rennompi, myötätuntoisempi ja iloisempi asenne elämään, tekemiseen ja olemiseen kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta asialta. Keinoja tavoitteen saavuttamiseksi on monia, ja tarjolla on paljon tietoa ja hyviä menetelmiä. Höntsätoiminta pyrkii omalta osaltaan edistämään nuorten hyvinvointia nuorten arjen toimintaympäristöissä, niin oppilaitoksissa kuin vapaa-ajalla. Itseensä, toisiinsa ja elämäänsä myötätuntoisesti, rennosti ja iloisesti suhtautuvat nuoret ovat yhteiskunnan ja työelämän tulevaisuuden tekijöitä. Tulevaisuus kuulostaa näin ajateltuna valoisalta. Tässä höntsäoppaan erityisesti päättäjille ja asiantuntijoille kohdistetussa julkaisussa pureudutaan seuraavaksi höntsätoiminnan yhteiskunnallisiin merkityksiin nuorten elämässä, ja tarkastelun kohteena ovat erityisesti hyvinvointi, harrastaminen ja opiskelu.

Harrastaminen ja höntsä sosiaalisten suhteiden rakentajana

Yhteisöön kuuluminen korostuu nuoruusiässä nuoren itsenäistyessä ja muovatessa ihmissuhteitaan. Yhteisöllisyyden tunnetta nuoret rakentavat eri tavoin; toisaalta esimerkiksi kestävien ihmissuhteiden kautta, toisaalta yhteisen toiminnan kautta löyhempiin ja satunnaisempiin siteisiin pohjautuen. Yhdessä koetut elämykselliset hetket liittävät nuoria toisiinsa myönteisellä tavalla ja muokkaavat sekä yhteisöä että nuorta itseään. Nuorten kokemissa yhteisöllisissä elämyksissä korostuvat konkreettinen, fyysinen saman tilan jakaminen ja ajatus kanssakulkijoista. Missä määrin nettiyhteisöt kykenevät samaan intensiivisyyteen yhteisöllisyyden tuottamisessa – vai onko face-to-face-kohtaamisella edelleen oma tärkeä paikkansa yhteisöllisten merkityksellisten elämysten ja sosiaalisten suhteiden rakentumisessa? (Löfbom 2016: 8–9, 19.)

Harrastamisella on todettu olevan monia syrjäytymiseltä suojaavia vaikutuksia. Suojaavia tekijöitä löytyy etenkin liikuntaharrastuksista. Liikunnan harrastaminen lisää sosiaalisten suhteiden määrää, suojaa yksinäisyydeltä ja edistää hyvinvointia ja yleistä terveydentilaa. Harrastaminen kuitenkin usein loppuu nuoruusvuosien aikana. Monelle lapselle ja nuorelle harrastamisen tärkeimpiin puoliin lukeutuvat kaverit, joten moni lopettaa kaverin lopettaessa. Myös harrastuksen kuormittavuus ja elämään tulleet uudet mielenkiinnon kohteet voivat olla syitä harrastuksen lopettamiselle. Yhtenä vaihtoehtona harrastamisen jatkumon turvaamiseksi voisivat olla monimuotoisemmat harrastamisen polut. Mahdollisuus harrastaa ilman kilpailuja ja sitoutumista voi olla toimiva keino edistää nuorten harrastamista. (Haanpää 2020, Kivisaari 2020.)

Harrastamisen tai pikemmin oppiaineisiin liittymättömän liikunta- ja kulttuuritoiminnan lisääminen koulupäiviin voi mahdollistaa nuorille mieluisan harrastuksen. Koulussa tapahtuva harrastustoiminta voi toimia koulun sosiaalisen pääoman lisääjänä, sillä sen turvin voidaan ajatella sosiaalisten verkostojen opiskelijoiden välillä laajenevan ja vahvistuvan. Mukavan tekemisen myötä myös myönteinen suhtautuminen kouluun ja opiskeluun voi lisääntyä. Mieluisa harrastus ei tällä hetkellä ole jokaisen nuoren arkipäivää. Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan 29,7 % ammatillisen oppilaitoksen nuorista kokee, että omalla asuinalueella järjestetään mielenkiintoista vapaa-ajan toimintaa nuorille. Positiivista on kuitenkin se, että 91,1 % ammatillisten oppilaitosten nuorista harrastaa jotakin vähintään kerran viikossa. 

  • Taiteen ja kulttuurin harrastaminen
    • Harrastaa taidetta tai kulttuuria omatoimisesti vapaa-ajalla vähintään viikoittain, 17,1 %
    • Harrastaa taidetta tai kulttuuria ohjatusti vapaa-ajalla vähintään viikoittain, 7,2 %
  • Liikunnan harrastaminen
    • Harrastaa liikuntaa ohjatusti vapaa-ajalla vähintään viikoittain, 25,3 %
    • Harrastaa liikuntaa omatoimisesti vapaa-ajalla vähintään viikoittain, 62,6 % (Kouluterveyskysely 2019).

Liikuntaharrastuksen sosiaalisen puolen tärkeys korostuu myös nuorten liikkumisen motiiveissa. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan se, että liikuntaa harrastamalla voi viettää aikaa ystävien kanssa, on hyvin tärkeää ja jonkin verran tärkeää 83 %:lle 15–19-vuotiaista vastaajista sekä 76 %:lle 20–24-vuotiaista vastaajista. (Hakanen, Myllyniemi & Salasuo 2018, 99.) Tilaisuuksille, joissa ystävyyssuhteita voi solmia ja ylläpitää, voi olla nuorten parissa tarvetta.

Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan 10,9 % ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista tuntee itsensä yksinäiseksi, 8,3 %:lla ei ole läheistä ystävää ja 17,9 %:lla on yksi läheinen ystävä. Luvut eivät ole vielä suuria, mutta jo vuodesta 2017 vuoteen 2019 sellaisten nuorten määrä, joilla ei ole läheistä ystävää, on lisääntynyt 1,4 % ja yksinäisyyttä kokevien 1,6 %. Voisiko opiskelupäivien yhteyteen tuotu harrastetoiminta tukea yksinäisiä nuoria löytämään ja solmimaan ystävyyssuhteita ja turvata vain vähän ystäviä omaavien nuorten sosiaalisten suhteiden säilymisen? Ystävyyssuhteet ja yhteisöön kuulumisen kokemukset ovat tärkeä ja tarpeellinen osa nuoruutta.

Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

Höntsäämisen eli nuorten omaehtoisen tai ohjatun liikkumisen ja luovan toiminnan mahdollistamisella voidaan vaikuttaa nuorten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Sitran Juurisyyanalyysissä (2019) todetaan nuorten mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyvien ongelmien kärjistyneen viime vuosien aikana. Erityisesti mielenterveyden ongelmat hoitamattomina aiheuttavat nuorten tulevaisuuteen ja elämään paljon haittaa. Nuorten aikuisten sairauspoissaolojen yleisin syy vuonna 2018 olivat mielenterveyden ongelmat: masennus, ahdistus ja unihäiriöt. Nykyisistä nuorista koululaisista ja opiskelijoista noin joka viides kärsii mielenterveyden ongelmista. Miten nämä nuoret tulevat pärjäämään tulevaisuudessa työelämässä uupumatta ja ilman pitkäkestoisia poissaoloja? Lisää nuorten mielenterveydestä ja sen tukemisesta voi lukea mtkl.fi, sekä nyytti.fi sivuilta. 

Lukuja nuorten mielenterveydestä:

  • 28,4 % ammattikoululaisista on ollut huolissaan mielialastaan viimeisen 12 kk:n aikana.
  • 11,1 % on kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta lä
  • 7,8 % on kokenut koulu-uupumusta ja 13,2 % uupumusasteista väsymystä koulutyöhö

Höntsäämisen mahdollistaminen opiskelupäivien yhteydessä on keino edistää nuorten päivittäistä fyysistä aktiivisuutta. Pitkäkestoisen istumisen tauottamisella on merkitystä niin fyysiselle terveydelle kuin nuorten omien kokemusten mukaan myös koulussa jaksamiselle. Tutkimukset ovat osoittaneet, että liialla paikallaan ololla on yhteys pitkäaikaissairauksien ilmenemiseen ja haitallisia vaikutuksia muun muassa nuorten itsetuntoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Toisen asteen opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta tuetaan myös Liikkuva opiskelu -ohjelmassa. Lisää informaatiota Liikkuvasta opiskelusta.

Lukuja nuorten fyysisestä aktiivisuudesta:

  • Enemmistö nuorista ei liiku terveytensä kannalta riittävä Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista nuorista vain 15 % ja lukiolaisista 14 % kertoo liikkuvansa vähintään tunnin päivässä. Pojat liikkuvat hieman tyttöjä enemmän.
  • Vuonna 2019 15 % nuorista ilmoitti, ettei liiku vapaa-ajallaan yhtää Vuonna 2017 vastaava luku oli 11,9 %, joten liikkuminen vapaa-ajalla on vähentynyt entisestään.

Koulutyöhön sitoutuminen ja koulussa pärjääminen

Oppilaitoksissa järjestettävä höntsätoiminta voi toimia koulutyöhön sitouttavana ja oppimismotivaatiota lisäävänä tekijänä. Höntsätoiminnan liikunnalliset ja muut luovat sisällöt voivat tarjota opiskelijoille onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemukset ovat yksi keino edistää oppimismotivaatiota ja kouluyhteisöön kiinnittymistä. Tutkimustiedon mukaan ne opiskelijat, jotka eivät ole kokeneet riittävästi onnistumisen kokemuksia, muodostavat kouluun ja opintoihin helpommin negatiivisen suhtautumisen, ns. “kouluallergian”, kuin ne opiskelijat, jotka ovat kokeneet onnistumisia koulussa (Kuronen 2011).

Ammatillisissa oppilaitoksissa on asiat pääosin hyvin, kouluterveyskyselyn (2019) mukaan jopa 81,5 % ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista pitää koulunkäynnistä. Huolestuttavampi tulos on opiskelijoiden kokemassa kouluinnossa. Kouluintoa kokee vain 41,6 % ammatillisen koulutuksen opiskelijoista. Keskeisiä tekijöitä kouluinnossa ovat motivaatio sekä nuoren sosiaalinen ympäristö. (Kouluterveyskysely 2019.) Mukavalla, yhteisöllisyyttä edistävällä ja onnistumisen kokemuksia tuottavalla toiminnalla voidaan tukea kaikkien oppilaiden hyvinvointia, mutta erityisen tärkeäksi tekijäksi se voi muodostua niiden opiskelijoiden kannalta, jotka kokevat haasteita koulunkäynnissä.

Haastavaksi oppituntien seuraamisen kokee 20 % ammatillisen koulutuksen opiskelijoista. Vaikeuksia kirjoittamista vaativissa tehtävissä on 22,8 %:lla ja lukemista vaativissa tehtävissä 23,9 %:lla opiskelijoista. (Kouluterveyskysely 2019.) Voimme vain arvella, miten paljon motivaatiota heikentäviä epäonnistumisen kokemuksia näin suuri joukko nuoria on kokenut koulu-uransa aikana. 

Höntsätoiminta tukee opiskelijoiden hyvinvointia ja terveyttä tarjoamalla matalan kynnyksen toimintaa. Matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen on painopisteenä oppilas- ja opiskeluhuoltopalveluissa asetetun oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisesti. (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki.) Tässä höntsäoppaassa on harjoitteita, jotka soveltuvat oppilashuollossa sekä yksilöiden että ryhmien kohtaamisiin. 

Höntsätoiminnalla on mahdollista tavoittaa sellaisia nuoria, jotka eivät osallistu muuhun harrastetoimintaan koulupäivän jälkeen. Koulupäivien yhteyteen tuodulla harrastetoiminnalla voidaan toteuttaa harrastustakuuta. Toiset nuoret ovat yleensä parhaita innostajia ja kannustajia saamaan nuoret osallistumaan toimintaan. Lue lisää innostamisesta Höntsäily tukee nuorten hyvinvointia -blogikirjoituksesta.

Vertaisohjaajakoulutuksen käyneet nuoret voivat järjestää oppilaitoksissa iloa tuottavaa yhteistoimintaa opiskelijoiden yhteisöllisyyden tukemiseksi ja vertaissuhteiden syntymisen mahdollistamiseksi. Yhteistoiminta voi olla mitä vain nuoria innostavaa ja heitä yhteen kokoavaa. Vertaisohjaajakoulutuksessa nuoret pääsevät tutustumaan liikunnallisiin ja luoviin harjoitteisiin. Vertaisohjaajatoiminta on yksi mahdollisuus liikunnallistaa opiskelijoiden arkea

Yhteiskunnan yhtenäisyys

Nuoren kasvun yhtenä merkittävänä tehtävänä on kasvu yhteiskuntansa osaksi. Tätä kasvua voidaan nimittää sosialisaatio- ja sivistysprosessiksi. Sosialisaatiossa ihminen kasvaa yhteiskuntansa osaksi yhteydessä toisiin ihmisiin. Tässä vuorovaikutuksessa ihminen paitsi omaksuu vaikutteita ympärillään olevilta ihmisiltä, myös vaikuttaa heihin ja laajemmin elämään ympärillään. (Nivala & Ryynänen 2019: 18.) Harrastamisen on nähty olevan tärkeä osa lasten ja nuorten sosialisaatiota (Haanpää 2019: 8).

Harrastaminen ohjatusti ei ole kaikkien nuorten saatavilla oleva harrastamisen muoto. Lähes 25 % nuorista kokee, että harrastuspaikat ovat liian kaukana. 28 % kokee, että harrastamisen kustannukset ovat liian korkeita. 52 % niistä lapsista ja nuorista, jotka eivät harrasta liikuntaa, kertovat harrastamattomuuden syyksi sen, että harrastus on liian kilpailullista. 51 % kertoo harrastamisen olevan liian kallista. Harrastuskaverin puute estää 55 %:lla harrastamisen, ja 45 %:lla harrastamisen estää pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi porukassa. (Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018.)

Onnistuessaan harrastamisen tukee nuorten hyvinvointia, vähentää ja ehkäisee syrjäytymistä sekä edistää yhdenvertaisuutta (Haanpää 2019: 8). Harrastamisen tulisi olla ennen kaikkea mielekästä tekemistä, joka osaltaan tukee nuoren kasvua ja kehitystä. Harrastamattomuus on yksi syrjäytymiskehityksen riskitekijä, ja riskitekijöillä on taipumus kasaantua vain osalle nuorista. Oppilaitoksiin tuotu harrastetoiminta, jonka avulla tavoitetaan iso joukko nuoria, voi olla keino ennaltaehkäistä polarisoitumista ja huono-osaisuuden kasautumista. 

Yhteiskunnan polarisaatiokehitys vahvistuu

Suurin osa nuorista harrastaa jotain joko ohjatusti tai omatoimisesti. Harrastamisen hyvinvointivaikutukset kuuluvat kaikille, ja yhteiskunnan velvollisuus on mahdollistaa yhdenvertainen harrastaminen myös niille nuorille, jotka eivät pysty perheen taloudellisen tilanteen, asuinpaikan sijainnin, vanhempien harrastuskulttuurin ja tuen puutteen vuoksi osallistumaan haluamaansa harrastustoimintaan. Myös nuoren osaamiseen ja fyysisiin, psyykkisiin tai sosiaalisiin ominaisuuksiin liittyen rajautuvat monet harrastukset tavoittamattomiin. Yhteisistä harrastuksista pois jääminen aiheuttaa helposti myös ulossulkemista muista sosiaalisista yhteisöistä ja kaveriporukoista.

Ne nuoret, jotka harrastavat, tekevät sitä yhä ammattimaisemmin ja vakavammin. Toisaalta harrastusten ulkopuolelle jäävien nuorten haasteet ovat yhä vakavampia ja koulutuksen puutteen tai työelämän ulkopuolelle jäämisen lisäksi harrastamisen puute lisää riskiä syrjäytyä normaalista yhteiskuntaan osallistumisesta. Tämä nuorten harrastustoiminnan polarisaatio toistaa koko yhteiskunnan vaarallista jakautumista hyvä- ja huono-osaisiin kansalaisiin. Harrastavien nuorten koulunkäynnin on todettu sujuvan harrastamattomia paremmin, ja heillä on enemmän kavereita, he ovat terveempiä ja luottavaisempia omaan tulevaisuuteensa kuin nuoret, jotka eivät harrasta (Kosonen 2020). Toisaalta liian vakavaksi ja kilpailulliseksi koettu harrastus lopetetaan jo ennen teini-ikää tai sen koetaan aiheuttavan ennemmin stressiä kuin vastapainoa ja palautumista koulutyölle. (Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018.)

Myös tietyt ihmisryhmät, kuten maahanmuuttajataustaiset tytöt, ovat erityisen suuressa vaarassa jäädä harrastustoiminnasta ja sen myötä niiden tarjoamista yhteisöihin kuulumisesta osattomiksi. Tämä johtuu monesti kulttuurisista tai uskontoon liittyvistä käsityksistä, joiden perusteella tyttöjen harrastamista ei tueta samalla tavalla kuin poikien. (Myllyniemi [toim.] 2016; Harrastamisen strategia 2019.) (Harrastamisen strategia Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019: s, 19) Syy voi olla myös varsin arkinen – jos vanhemmat eivät harrasta, ei myöskään osata nähdä lasten ja nuorten harrastamisen merkityksellisyyttä (Joensuu ym. 2016).

Harrastukset myös tukevat yhtenäisyyttä ja integraatiokehitystä yhteiskunnassa

Harrastustoiminnalla on tärkeä myönteinen vaikutus yhteiskunnan yhtenäisyyteen. Harrastustoimintaa on onnistuneesti hyödynnetty maahanmuuttajien ja kantaväestön kahdenvälisen integraation edistämisessä. Yhteinen tekeminen ja yhteisiin tavoitteisiin pyrkiminen saa aikaan yhteisöllisyyttä ja tutustuttaa ihmisiä toisiinsa. Uusia kaverisuhteita syntyy jalkapalloa pelatessa tai sirkustempuissa toista auttaessa. Vanhemmat löytävät sosiaalisia kontakteja lasten ja nuorten harrastuksia seuratessaan ja tukiessaan. Harrastusten ympärille syntyvät yhteisöt voivat hälventää sosiaalisia jakolinjoja ja tukea yhdenvertaisuutta, jos ne ovat kaikkien saatavilla.

Harrastaminen vahvistaa nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia

Harrastaminen tukee myös nuorten mielenterveyttä. Suomalaisten nuorten mielenterveysongelmat ovat vakava ongelma yhteiskunnassamme. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa, ja 50,6 % suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia. Nuorten pahoinvointi on yllättävän yleistä maailman onnellisimmaksi valitussa maassa. Psykiatrista hoitoa tarvitsevien nuorten määrä on kasvanut nopeasti, alle 30-vuotiaiden mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on lisääntynyt 2000-luvun aikana lähes puolella ja nuoret myös syövät vuosituhannen alkuun verrattuna paljon useammin masennuslääkkeitä.

Mielenterveysseura listaa mielenterveyden riskitekijöiksi perheiden köyhyyden, päihdeongelmat, vakavat vuorovaikutusongelmat lapsen ja vanhemman välillä, kiusaamisen ja yksinäisyyden. Mielenterveysseuran tilastoista käy ilmi, että 50 % kaikista mielenterveyden häiriöistä alkaa ennen 14 ikävuotta ja noin 75 % häiriöistä ilmenee ennen 24 ikävuotta. Yhteiskunnan toimenpiteiden mielenterveysongelmien torjumisessa tulisi siis painottua ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja mielenterveyden edistämiseen. Harrastustoimintaa on hyödynnetty menestyksellisesti mielenterveystyössä ja mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Lue lisää: Mielenterveys.fi.

Taide- ja kulttuuritoiminnan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen on tutkittu paljon. Kulttuurin harrastamisen on todettu olevan yhteydessä koettuun terveyteen ja hyvän elämän kokemuksiin, ja se on liitetty myös pitkän iän salaisuuteen. Mielenterveys liitetään yhteisöllisyyden, osallisuuden, sallivuuden ja omaan itseen ja elämään luottamisen käsitteisiin. Mielenterveysseura korostaa taide- ja kulttuuriharrastusten vähentävän yksinäisyyttä ja parantavan oman elämänhallinnan tunnetta. Harrastavat yksilöt kokevat itsensä luovemmiksi, iloisemmiksi ja aktiivisemmiksi kuin mitä he olivat olleet ennen harrastuksen alkamista.

Liikunnan vaikutuksia mielenterveyteen on tutkittu myös paljon. Suomela ja Väli-Torala (2011) selvittivät omassa tutkimuksessaan nuorten aikuisten liikuntatottumuksia, mielenterveyttä ja sitä, miten tutkittavat kokivat liikunnan vaikuttavan mielenterveyteensä. Vastaajat kertoivat liikunnan vähentävän stressiä, väsymystä, levottomuutta, ärtymystä ja alakuloisuutta ja lisäävän selvästi energisyyttä, virkeyttä, yleistä mielihyvää, tyytyväisyyttä itseensä ja kehoonsa sekä iloa. 

Harrastuksissa saadut osallisuuden kokemukset ja yhteisöllisyys vahvistavat nuoren hyvinvointia ja mielenterveyttä. olla Kokemusten ja yhteisöllisyydenon todettu tilkitsevän tehokkaasti nykyisen opiskelun luokattomuuden ja verkkopainotteisuuden tuomaa yhteisöllisyyden aukkoa. Onnistumisen ja oppimisen kokemukset voimaannuttavat nuorta ja vahvistavat uskoa omaan osaamiseen ja tulevaisuuteen.

Harrastukset informaalin oppimisen ja voimaantumisen lähteenä

Monet harrastukset vaativat monenlaisia taitoja, tietoa ja ominaisuuksia, ja niitä voi kehittää erilaisia lajeja tai tekemistä harjoittelemalla. Nykyinen työelämä arvostaa osaamista, jota erilaiset harrastukset kehittävät tehokkaasti. E-urheilijat ja nettipelien pelaajat oppivat harrastuksessaan tietokoneen käsittelyä, nopeaa reaktiokykyä, keskittymistä ja kielitaitoa. Teatterin harrastajat saavat esiintymistaitoa, viestintätaitoja ja empatiaosaamista. Jalkapalloilijoiden tiimityötaidot, fyysinen kunto, tarkkuus ja strategiasuunnittelutaidot kehittyvät treeneihin osallistumalla.

Monien harrastusten tärkeintä antia ovat sosiaalisten taitojen, yhteistyön, yhteisten sääntöjen noudattamisen sekä ohjeiden kuuntelemisen taidot. Näitä tarvitaan lähestulkoon jokaisessa työssä. Harrastusten tarjoama informaali oppiminen voi antaa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden toimia esikuvana tai ohjaajana toisille tai itseluottamuksen vahvistajana nuorelle, jolla koulutyö ei välttämättä ole sujunut hyvin.

Harrastusten vaikutus työllisyyteen ja kansantalouteen

Vaikka suomalainen harrastustoiminta perustuu pääasiassa vapaaehtoisvoimin pyöritettävään seuratoimintaan, on harrastamisella myös valtava vaikutus yhteiskunnan talouteen ja työllisyyteen. Harrastaminen työllistää paitsi suoraan (taideoppilaitosten opettajat ja harrastusten ohjaajat, liikuntaharrastusten valmentajat ja seurojen ja ryhmien työntekijät) myös välillisesti (kansalais-, työväenopistojen ja taideoppilaitosten henkilökunta, liikuntaseurojen palkkaamat työntekijät, liikuntapaikkojen huolto- ja rakennustyövoima, harrastustilojen siivouspalvelut, materiaalien ja välineiden valmistajat, myyjät, toimittajat jne.). Yksityisiä yrityksiä on perustettu enenevässä määrin harrastustoiminnan ympärille (kuntosali- ja liikuntakeskusyritykset, liikuntavaruste- ja vaatebisnes, netissä toimivat instrumenttivalmennukset jne.). (TEM 2014).

Harrastaminen vahvistaa yksilön osallisuutta ja parantaa kansanterveyttä

Yhteiskunnan terveys ja hyvinvointi perustuvat pitkälti yksilöiden omaehtoiseen itsestään huolehtimiseen. Harrastukset ovat suomalaisille tapa pitää huolta esimerkiksi riittävästä liikunnasta, aivojumpasta ja henkistä hyvinvointia tuottavasta taide- ja kulttuuritoiminnasta. Harrastaminen tuottaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Julkinen sektori tarjoaa tähän yksilöiden harrastamiseen kansainvälisestikin mitattuna erinomaiset mahdollisuudet. Suomessa ylläpidetään ulkoilualueita, pelikenttiä, luisteluratoja, uimahalleja ja edullisia liikuntahalleja julkisilla varoilla. Koulujen salit ja tilat, asukastalot, nuorisotilat sekä kirjastot tarjoavat tiloja ja mahdollisuuksia ilmaiseen tai varsin edulliseen harrastamiseen. Julkinen sektori on velvoitettu tarjoamaan harrastusmahdollisuuksia myös laitoksissa asuville kansalaisille.

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Meillä on Suomessa 28 000 kulttuuri- ja harrastusjärjestöä ja niissä 5 000 000 jäsentä. Liikuntaseuroihin kuuluu noin 1,1, miljoonaa suomalaista. Näiden lisäksi toimii valtava määrä kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä, kehitystyöhön ja etnisyyteen perustuvia yhdistyksiä, ystävyysseuroja, eläkeläis- ja veteraanijärjestöjä, kasvatus-, tiede- ja opintoyhdistyksiä, nuorisoyhdistyksiä ja opiskelijajärjestöjä, ympäristöyhdistyksiä sekä poliittiseen, uskonnolliseen, maailmankatsomukselliseen tai maanpuolustukselliseen toimintaan liittyviä yhdistyksiä, jotka tarjoavat vapaa-ajalle harrastustoimintaa säännöllisesti. Harrastamisen voidaan sanoa olevan merkittävä osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja monelle tapa vaikuttaa omaan ja lähiympäristön elämään. 

Lasten ja nuorten harrastamisen tulee olla kaikille mahdollista, turvallista ja iloa tuottavaa. Matalan kynnyksen harrastustoiminnan tarjoaminen on keino luoda yhdenvertaisempia mahdollisuuksia kaikille. Harrastustoiminnan tukien tulisi olla suhteessa siihen, kuinka monelle nuorelle harrastaminen mahdollistetaan ja kuinka pitkään harrastuksen tarjoaja pystyy järjestämään sellaista toimintaa, jossa halutaan jatkaa koko nuoruusikä. Seuratoimijoilla tulisi olla vastuu omien ohjaajiensa pedagogisesta osaamisesta ja nuoren hyvinvointia palvelevasta toiminnasta. Kaikkinainen kiusaaminen, epäasiallinen käytös ja epäreilu toiminta pitää saada kitkettyä harrastuksista kokonaan. 

Nuorten harrastuksiin panostaminen on yhteiskunnalle kannattava sijoitus

Harrastaminen tuottaa monenlaista hyötyä yhteiskunnalle ja torjuu ei-toivottua kehitystä. Yhteiskunnan eri osa-alueilla käytetään kulttuuria ja liikuntaa välineenä ja väylänä toivottujen asiantilojen saavuttamiseen. Tämän vuoksi yhteiskunnan kannattaa panostaa kansalaisten mahdollisimman yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin harrastaa monipuolisesti. Erityisen tärkeää on tukea lasten ja nuorten mahdollisuuksia. 

Suomen hallitus on tuoreessa hallitusohjelmassaan linjannut, että maassa sovelletaan Islannissa hyviksi koettuja, niin sanottuja ”Islannin mallin mukaisia” toimia, joissa koulupäivään liitettyä harrastustoimintaa käytetään vanhempien ja yhteisöjen tuen ja lainsäädännöllisten toimien lisäksi ratkaisuyrityksenä sosiaalisiin ongelmiin. (Hallitusohjelma 2019, s. 167, 209, 213). Tähän työhön ja tutkimustoimintaan satsatut varat palautuvat varmasti erilaisina säästöinä ja tuloina valtion kassaan. Ja mikä tärkeintä – niillä luodaan valoisampi tulevaisuus nuorillemme ja koko yhteiskunnalle!

Harrastamisen taloudellinen merkitys yhteiskunnalle

Toimiva yhteiskunta koostuu aktiivisista, hyvinvoivista ja osallistuvista kansalaisista. Taide-, kulttuuri- ja liikuntaharrastukset kehittävät monipuolisesti ihmisten osaamista, terveyttä ja sosiaalisia suhteita. Ne pitävät yllä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Harrastusten ympärillä pyörii myös valtava määrä rahaa; harrastuksista on tullut merkittävä liiketoiminnan ala, yhä useampi suomalainen saa palkkansa harrastustoiminnasta, Suomessa on yli 28 000 harrastejärjestöä ja niissä 5 000 000 jäsentä ja julkinen sektori panostaa miljoonia euroja kansalaisten harrastamisen ja osallisuuden tukemiseen.  

Harrastaminen maksaa sekä yksilölle että yhteiskunnalle, mutta kustannukset tulevat moninkertaisesti takaisin hyvinvointivaikutuksina. Osa ohjatuista harrastuksista on kuitenkin niin kalliita, että osa perheistä rajautuu harrastusten ulkopuolelle taloudellisten syiden vuoksi. Yksittäisillä taloudellisilla päätöksillä voi olla kauaskantoisia seurauksia, ja lasku harrastusten ulkopuolelle jääneistä nuorista voi olla yhteiskunnalle huomattavasti seuramaksua kalliimpi. Ohjattu harrastaminen asettaa nuoria keskenään eriarvoiseen asemaan, ja voi vahvistaa osaltaan syrjäytymiskehitystä.

Panostaminen harrastamiseen esimerkiksi seuratukien, koulupäivien yhteyteen sijoitettujen harrastusten ja muiden saavutettavuutta parantavien keinojen kautta palautuu yhteiskunnalle hyvinvoivina nuorina ja konkreettisina säästöinä. Nuorten syrjäytymiskehityksen ehkäisemisen pitäisi olla riittävä motiivi harrastamisen rahoitusmekanismien tarkastamiseen niin, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus päästä haluamaansa harrastukseen.

Mitä laki ja hallitusohjelma lupaavat harrastamisesta?

Harrastava aktiivinen nuori on tyytyväisempi elämäänsä ja terveempi, hän pärjää koulussa ja hänellä on paremmat sosiaaliset verkostot kuin vähemmän osallisilla ikätovereillaan. Tämän vuoksi yhteiskunnan panostukset harrastamisen ja osallisuuden tukemiseen ovat miljardiluokan kysymyksiä. Resursseja käytetään paljon, mutta tutkimusten mukaan toiminta on myös vaikuttavaa. (Kosonen 2020).

Harrastusmahdollisuuksien kautta toteutuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen artiklaan 31 kirjattu lapsen oikeus kulttuuriin, taiteeseen sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa valtiota, kuntia ja kansalaisia. Harrastustoiminnan järjestäminen toteuttaa myös Euroopan komission suositusta investoida lapsiin (2013/112/EU). Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden tulee järjestää toimintaa, joka tähtää lapsiköyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseen ja lasten hyvinvoinnin edistämiseen monin eri strategioin. Uudet nuoriso-, liikunta- ja kirjastolait korostavat kunnan tehtävää liikuntapalvelujen järjestäjänä sekä erityisesti omaehtoisen kansalaistoiminnan tukijana.

Sanna Marinin hallitusohjelmassa on erityisesti kiinnitetty huomiota lasten ja nuorten harrastamisen saavutettavuuden lisäämiseen ja siten myös harrastamisen demokratisoimiseen. Tuore hallitusohjelma listaa useita keinoja harrastamisen saavutettavuuden lisäämiseen ja toisaalta Islannissa saatujen hyvien toimintamallien kokeiluun ja soveltamiseen suomalaiseen yhteiskuntaan sopiviksi. Rahaa on varattu 54,5 miljoonaa euroa harrastustoiminnan edistämiseen ja sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen harrastamista välineenä hyödyntäen. Monet näistä toimenpiteistä kohdistuvat lapsiin:

  • Vahvistetaan koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa ja sen laatua
  • Lisätään kerhotoimintaa
  • Tuetaan taiteen perusopetusta ja nostetaan lastenkulttuurin yleis- ja hankeavustuksia
  • Laajennetaan Liikkuva Suomi -ohjelmaa eri elämänvaiheisiin
  • Tuetaan ja ylläpidetään liikuntapaikkoja

(Kosonen 2020).

Harrastamisen myönteiset vaikutukset osallisuuteen ja mielenterveyteen

Peruskoulun keskeyttävät tai sen varaan jäävät nuoret aiheuttavat julkishallinnolle elinaikanaan keskimäärin jopa 370 000 euron lisäkustannukset verrattuna koulutuksen hankkiviin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Nuorten syrjäytyminen käy myös yhteiskunnalle kalliiksi. 2018). Itsessään koulutuksen puute ei tarkoita työelämän ulkopuolelle jäämistä, mutta toisaalta monet kouluttamattomat ovat suuressa vaarassa syrjäytyä. THL:n ja Tilastokeskuksen tutkimusten mukaan voi syrjäytynyt nuori aiheuttaa yhteiskunnalle jopa 680 000 euron kustannukset. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Nuorten syrjäytyminen käy myös yhteiskunnalle kalliiksi. 2018). Syrjäytyminen on lisäksi tutkimusten mukaan helposti ylisukupolvista, eli se periytyy vanhemmilta lapsille. Onneksi paitsi koulutuksella myös harrastuksilla on todettu olevan syrjäytymiseltä suojaava vaikutus. (OKM 2019). Harrastukset voivat toimia mahdollisia hankalia kotioloja kompensoivana sosiaalisena yhteisönä, josta löytyy turvallinen aikuinen ja jossa voi kokea onnistumisen ja oppimisen elämyksiä sekä ylläpitää omaa fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan.

Taide- ja kulttuuritoiminnan vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen on tutkittu paljon. Kulttuurin harrastamisen on todettu olevan yhteydessä koettuun terveyteen ja hyvän elämän kokemuksiin, ja se on liitetty myös pitkän iän salaisuuteen. Mielenterveys liitetään yhteisöllisyyden, osallisuuden, sallivuuden ja omaan itseen ja elämään luottamisen käsitteisiin. Mielenterveysseura korostaa taide- ja kulttuuriharrastusten vähentävän yksinäisyyttä ja parantavan oman elämänhallinnan tunnetta. Harrastavat yksilöt kokevat itsensä luovemmiksi, iloisemmiksi ja aktiivisemmiksi kuin mitä olivat olleet ennen harrastuksen alkamista.

Osallisuuden kokemukset ja yhteisöllisyys vahvistavat nuoren hyvinvointia ja mielenterveyttä. Harrastamisen on todettu tilkitsevän tehokkaasti nykyisen opiskelun luokattomuuden ja verkkopainotteisuuden tuomaa yhteisöllisyyden aukkoa. Onnistumisen ja oppimisen kokemukset voimaannuttavat nuorta ja vahvistavat uskoa omaan osaamiseen ja tulevaisuuteen.

Harrastamisesta on tullut liian kallista

Vaikka Suomi on hyvinvoinnin ja sosiaalisen tasa-arvon mallimaa maailmassa, yhteiskunta on vaarallisesti jakautumassa menestyjiin ja niihin, joille erilaiset haasteet ja huono-osaisuus kasaantuvat. Tämä kehitys näkyy myös lasten ja nuorten erilaisissa mahdollisuuksissa osallistua ja kehittää taitojaan esimerkiksi harrasteiden parissa. Harrastusten hinnat ovat 2000-luvulla kolminkertaistuneet ja nousseet sellaisiin summiin, jotka ajavat ahdinkoon jo keskituloisenkin perheen, jossa on useampia harrastavia nuoria. Kari Puronahon tekemän tutkimuksen mukaan nuoren harrastus voi helposti maksaa 10 000 euroa vuodessa, ja pahimmillaan esimerkiksi taitoluistelu- tai ratsastusharrastus vie jopa 50 000 euroa perheeltä vuodessa. (Myllyaho 2020). On siis selvää, etteivät läheskään kaikki nuoret pysty harrastamaan haluamaansa lajia tai harrastusta, vaikka tuorein hallitusohjelma näin linjaakin.

Vapaa-aikatutkimuksien ja Nuorisobarometrien perusteella lasten ja nuorten harrastaminen on yleistä ja kasvussa. Vuoden 2015 vapaa-aikatutkimuksen mukaan jopa 89 % 7–29-vuotiaista ilmoitti harrastavansa jotakin säännöllisesti. Harrastamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä seura- ja yhdistystoiminnassa sekä taiteen perusopetuksessa harrastavia mutta myös yksin harrastamista. Hälyttävää on, että 15–29-vuotiaat nuoret, joiden taloudellinen tilanne on heikko, harrastavat muita vähemmän. Jopa useampi kuin joka kolmas nuori ilmoitti jättäneensä jonkin harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen vuoksi ja vajaa viidennes lopettaneensa jo aloittamansa harrastuksen ja saman vuoden koulukyselyssä nuoret kertoivat tulotason vaikuttavan vahvasti heidän harrastamiseensa (Nuorisobarometri 2015, OKM 2019). Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa siis vahvasti lasten ja nuorten mahdollisuuksiin. Aikakauslehdissä kerrotaan tarinoita vanhemmista, jotka tekevät useaa työtä tarjotakseen lapsille mahdollisuuden harrastamiseen. Lasten ja nuorten harrastamisen ei pitäisi vaatia sankaritekoja vaan olla osa ihan tavallista arkea.

Julkisen sektorin tuki harrastamiselle

Suomalaisella kulttuuripolitiikalla on pyritty kehittämään sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa muun muassa taide- ja kulttuurilaitosten valtionosuusjärjestelmän ja lastenkulttuurikeskusten avulla. Viime aikoina kulttuurin hyvinvointivaikutuksia on edistetty viemällä kulttuuria erilaisiin laitoksiin, joissa taiteen ja kulttuurin saavutettavuus on ollut heikkoa. Lapsille ja nuorille koulupäivän yhteydessä tarjottava maksuton mahdollisuus taide- ja kulttuuriharrastuksiin on lisääntymässä. Monissa taiteen perusopetuksen oppilaitoksissa on käytössä maksuhuojennuskäytäntö, mikä lisää harrastamisen saavutettavuutta ja tasoittaa talouden luomaa eriarvoisuutta harrastusmahdollisuuksissa.

Yhteiskunta tukee myös omaehtoista harrastamista eli neljännen sektorin harrastetoimintaa.Harrastaminen voi olla ohjatun seuratoiminnan lisäksi omatoimista yhdessä tai yksin tekemistä.Varsinkin suuremmissa kaupungeissa on tarjolla eri ikäisille kuntalaisille kaupunkien järjestämää, edullista harrastustoimintaa. Työväen- ja kansalaisopistot tarjoavat kohtuuhintaista opiskelu- ja harrastustoimintaa. Kaupungit ylläpitävät eri ikäisille nuorille kohdennettua matalan kynnyksen liikuntaa – Helsingissä esimerkiksi Fun Action, Easy Sport ja NYT-liikunta.

Yhä useampi nuori harrastaa omatoimisesti. Moni lenkkeilee, käy kuntosalilla, valokuvaa, maalaa, lukee kirjoja, tekee käsitöitä tai kokkaa itsekseen. Useisiin harrastuksiin voi liittyä lemmikkieläimiä tai toimimista verkkoympäristössä. Valtio ja kunnat pitävät yllä ison osan yhteisistä harrastustiloistamme ja -paikoistamme. Liikunta- ja kuntosalit, uimahallit, lenkkipolut, ulkokuntoilupisteet (portaat, kuntoilulaitteet), valaistut ladut, jää- ja jalkapallokentät ovat kaikki yhteisillä rahoillamme ylläpidettyjä harrastuspaikkoja. Joidenkin kaupunkien puistoihin on pystytetty frisbeegolf- ja skeittiratoja.

Kirjastot ovat yhä tärkeämpi harrastamisen tila monissa kunnissa. Siellä voi paitsi lukea ja lainata monipuolista luettavaa, kuunneltavaa, katseltavaa ja pelattavaa myös yhä useammin pystyttää taidenäyttelyn, pitää runoillan tai lasten käsinukke-esityksen. Kirjastoista on tullut kaikkien yhteisiä olohuoneita, joista voi lainata erilaisia laitteita ja välineitä (ompelukoneet, kahvakuulat, 3D-tulostimet jne.). Nuorisotiloissa on kaikkien nuorten käytettäväksi tarjolla bändisoittimia, pelejä, tietokoneita ja muuta harrastamiseen tarvittavaa. Monet asuinalueiden kerhotilat tarjoavat mahdollisuuden omaehtoiseen harrastamiseen.

Useat nuoret osallistuvat erilaisten yhteisöjen toimintaan (esimerkiksi poliittiseen toimintaan, luonnonsuojeluun, uskonnollisten yhteisöjen, asuinalueiden aktiiviryhmiin tai yleishyödyllisten ryhmittymien toimintaan kuuluminen) ns. pop-up-aktivisteina eli liittymättä yhdistysten tai seurojen jäseniksi. Kunnat ja valtio tukevat monenlaisilla kertaluonteisilla rahoituksilla tällaisten toimijoiden harrastustoimintaa (esimerkiksi tapahtuma-avustukset) ja antaa tilojaan ja alueitaan monenlaisen tekemisen käyttöön (esimerkiksi katukirppikset).

Yhteiskunnan tuet käytetään tavoitteelliseen harrastamiseen, vaikka höntsääminen on yhtä arvokasta.

Välillisesti julkinen sektori tukee nuorten harrastustoimintaa kohdentamalla varoja harrastetoimintaa toteuttaville seuroille ja yhdistyksille. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee vuosittain valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaa noin 18 miljoonalla eurolla, minkä lisäksi liikunta- ja urheiluseuroille jaetaan vuosittain noin 3,5 miljoonan verran seuratukea. Nuorisoalan järjestöjen toiminta on hyvin moninaista, mutta avustuskelpoisuuden saadakseen, toiminnan tulee toteuttaa nuorisolain (1285/2016) sekä valtioneuvoston asetuksen nuorisotyöstä ja -politiikasta (211/2017) asettamia tavoitteita. Nuorisolain tavoitteena on esimerkiksi tukea nuorten harrastamista ja toimintaa kansalaisyhteiskunnassa. (Kosonen 2020).

Liikuntaharrastukset

Kansalaisten harrastamattomuuden vaikutuksia yhteiskunnan talouteen ei aina ymmärretä ottaa mukaan keskusteluun puhuttaessa harrastamisen tärkeydestä ja harrastustoiminnan mahdollistamisesta kaikille riippumatta taloudellisesta tilanteesta, osaamisesta tai kyvyistä tai muista henkilöön liittyvistä tekijöistä. Liikunnan ja liikkumattomuuden aiheuttamat kustannukset (terveydenhuollon, sairaanhoidon, työkyvyttömyyden ja sosiaalisten ongelmien tuomat kustannukset) maksavat yhteiskunnalle noin 3,2–7,5 miljardia euroa vuodessa. Usein juuri ne ihmisryhmät, jotka tarvitsisivat kipeimmin liikuntaa, harrastavat sitä vähiten. Näiden ihmisten liikkumiseen panostetut rahat, palautuisivat helposti takaisin liikkumattomuuden aiheuttamien kulujen säästöinä ja samalla lisättäisiin osallisuuden, hyvinvoinnin ja työkyvyn tavoitteita.

Höntsä-hankkeen Blogit

Höntsäilystä iloa ja opiskelumotivaatiota ammattiopiston arkeen – Riitta Pyky

Tulevatko nuoret kouluun pelkästään siksi, että he saisivat oppia? Tuskin, vaan vähintään yhtä suuri syy ovat kaverit ja se, että on mukavaa ja saa sosiaalisia kontakteja muihin. 

Luovuutta ja elämäniloa kulttuurihöntsästä – Judit Kemppilä

Vapaaehtoinen ja aktiivinen osallistuminen kulttuuritoimintaan lisää tutkitusti yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja sallivuutta sekä vahvistaa uskoa itseen ja elämään. Sivuvaikutuksena osallistuja saattaa kokea itsensä myös entistä luovemmaksi, iloisemmaksi ja aktiivisemmaksi. 

Coach-koulutuksesta sosiaalisia taitoja ja itsevarmuutta – Höntsä – Silta eteenpäin! – hanke

Höntsä Coach -koulutuskokonaisuuden käynyt Jesse Lagus kertoo tunnelmiaan ja ajatuksiaan koulutuksesta.

Kokemusliikunnalla eväitä opiskelusta työelämään – Katri Virtanen

Kokemusliikunta voi olla avain vuorovaikutukseen, oman pystyvyyden kokemiseen,

itsetuntoon, onnistumisen kokemukseen ja muutokseen terveyden vaalimiseksi.

Samoja taitoja ja kokemuksia tarvitaan työelämässä.

Suomen Diakoniaopiston opiskelijoiden Höntsähetket – Noora Laukka ja Leea Naamanka

Höntsähetkiin osallistuneiden nuorten hymyistä ja naurusta oli pääteltävissä, että hetkiin osallistuminen palkitsi myös muut opiskelijat kouluarjen keskellä.

Utopia toiminnallisesta uraohjauksesta – Ulla-Maija Luoma ja Sirpa Pehkonen

Meidän utopistinen ajatuksemme on, että tulevaisuudessa oppilaitoksissa voidaan uraohjauksessa hyödyntää nuoria aktivoivia ja hyvinvointia edistäviä liikunnallisia ja luovia menetelmiä.

Kokemusliikunnan ja uraohjauksen teoriataustan yhteneväisyys – Ulla-Maija Luoma ja Sirpa Pehkonen

Itseensä luottava nuori uskaltaa haaveilla, unelmoida ja konkreettisesti tavoitella saavutuksia tulevaisuudessaan.

Kehollinen oppiminen ja tulevaisuussuuntautuneisuus – mihin liike meidät vie? – Ulla-Maija Luoma ja Sirpa Pehkonen

Liikkuen, yhdessä tehden ja kokien opittava aihe muodostuu merkityksellisemmäksi ja opiskelijan omaan kokemusmaailmaan yhdistyväksi.

Lähteet

Hakanen, Tiina, Myllyniemi, Sami & Salasuo, Mikko 2018. Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus.  

Kouluterveyskysely 2019.

Kuronen, Ilpo 2011. Mun kompassin neula vaan pyörii.

Löfbom, Katariina 2016. Nuorten kokemat yhteisölliset elämykset. Nuorisotutkimus 34 (4), 5–21. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry.

Kouluterveyskysely 2019

Liiallisen paikallaanolon haittoja. UKK-instituutti.

Hämäläinen Timo 2019. Juurisyyanalyysi: Nuorten elämänhallinta ja mielenterveys.

Kuronen Ilpo 2011. Mun kompassin neula vaan pyörii.

Haanpää, Leena 2019. Harrastustakuu: Yhdenvertaisuuden asialla. Nuorisotutkimusverkosto.

Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Infografiikka.

Manu Myllyaho – haastattelu

Nivala Elina & Ryynänen Sanna 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:7; Harrastamisen strategia Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Nuorten syrjäytyminen käy myös yhteiskunnalle kalliiksi. 2018