Harrasteohjaaja
Kristofer Clement & Pekka Roilas
Kasvatuksellisuus lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaamisessa sekä valmentamisessa
Lasten ja nuorten ohjaaminen ja valmentaminen sisältävät aina lapseen tai nuoreen kohdistuvia vaatimuksia ja vaikuttamisyrityksiä. Siksi lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaaja tai valmentaja toimi jatkuvasti myös kasvattajan roolissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapset ja nuoret matkivat, omaksuvat ja sisäistävät tiedostamatta vaikuttamiseen liittyviä toimintatapoja sekä niiden taustalla olevia arvoja. Lisäksi kasvatuksessa on olennaista pyrkiä vaikuttamaan lapseen tai nuoreen tavalla, joka lisää hänen hyvinvointiaan ja kykyään toimia jatkossa itsenäisesti.
Kasvatuksellisesti vastuullinen ohjaus- ja valmennustyyli on erotettava toiminnasta, jossa lapsia ja nuoria käytetään ohjaajien tai valmentajien omien tarkoitusperien välineinä eikä heidän hyvinvoinnistaan välitetä pitkällä tähtäimellä. Tällöin kyse on manipuloinnista, eikä sille tulisi olla sijaa lasten ja nuorten harrastustoiminnassa. Tällainen toiminta saatetaan kuitenkin joskus oikeuttaa hyvillä tuloksilla. Tuloksia tuottavan ja kovan valmennuksen vastakohdan ajatellaan olevan pehmeä valmennus, joka mielletään helpommin pään silittelyksi ja vähän sinne päin -tekemiseksi. Pehmeä valmennus voi kuitenkin olla vaativaa, jämäkkää ja tuloksia tuottavaa, sillä kasvatuksellisena perustana on nimenomaan tavoitteellinen toiminta. Pehmeässä valmennuksessa vaatiminen ja vaikuttaminen tehdään yksilöä kunnioittavalla tavalla. Tällöin liikunnalliselle kehitykselle olennaiset fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tavoitteet ovat saavutettavissa.
Erilaiset ohjaus- ja valmennustyylit pohjautuvat käsityksiin ihmismielen toiminnasta ja ihmisten käyttäytymisestä, joiden perusteella toisten toimintaa pyritään ymmärtämään ja toisten toimintaan vaikuttamaan. Ohjaus- ja valmennustyö perustuvat vaikuttamiseen, minkä vuoksi nämä käsitykset ovat sen keskiössä. Omia uskomuksia kannattaa siis ajoittain haastaa ja päivittää tutkimustiedon avulla, ja sen voi aloittaa tutustumalla esimerkiksi psykologisiin perustarpeisiin. Psykologisten perustarpeiden tukeminen on monilla eri sovellusalueilla myönteisesti yhteydessä motivaatioon, toiminnan tuloksiin ja hyvinvointiin. Yhä lisääntyvä tutkimuksien määrä osoittaa, että psykologisia perustarpeita tukeva ohjaus- ja valmennustyyli on myös liikunnan ja urheilun saralla yhteydessä muun muassa vahvempaan sitoutumiseen, drop-outin vähenemiseen ja korkeampaan kynnykseen aloittaa dopingin käyttö.
Ohjaaja ja valmentaja toimii aina kasvattajana
Harrastustoiminnan ohjaajilla ja -valmentajilla voi olla monia eri tavoitteita, joita he pyrkivät omassa roolissaan ja omalla toiminnallaan edistämään. Ne voivat liittyä esimerkiksi lajin, ryhmän menestymisen tai liikunnallisen elämäntavan edistämiseen. Usein ohjaajalla tai valmentajalla onkin monia erilaisia tavoitteita samanaikaisesti, sillä hänen roolinsa on monitahoinen. Esimerkiksi johtajan ja opettajan roolin lisäksi hän toimii myös kasvattajan roolissa, sillä ohjaaminen ja valmentaminen sisältävät aina lapseen tai nuoreen kohdistuvia vaatimuksia ja vaikuttamisyrityksiä. Kasvatuksesta on kyse silloin, kun osapuolten vuorovaikutussuhde ei ole – kuten esimerkiksi aikuisen ja nuoren välillä (Siljander 2014).
Kasvatukseen liittyy lisäksi yksi oleellinen piirre – sen tavoitteena on tehdä itsestään tarpeetonta (Siljander 2014; Peltola & Suorsa 2019). Kasvatukseen liittyy näin jatkuva vaatimisen ja vapauden välinen jännitteisyys. Se ilmenee kysymyksinä siitä, mitä lapselta tai nuorelta vaatimalla ja miten häneen vaikuttamalla voidaan lisätä hänen kykyään toimia itsenäisesti tulevaisuudessa. Kasvatuksen tavoite erottaa sen näin ollen manipulaatiosta ja heitteillejätöstä. Myös manipuloiva ohjaaja tai valmentaja kohdistaa nuoreen vaatimuksia ja vaikuttamisyrityksiä mutta välittämättä nuoren hyvinvoinnista ja kyvystä toimia jatkossa itsenäisesti. Toisessa ääripäässä on heitteillejättö, jolloin ohjaaja tai valmentaja ei vaadi nuorelta mitään eikä tähän edes yritetä vaikuttaa.
Ohjaajan tai valmentajan vaikuttamiseen sekä vaatimiseen liittyvät pyrkimykset välittävät tietynlaisia arvoja sekä toimintamalleja. Lapset ja nuoret ovat herkkiä matkimaan, omaksumaan ja sisäistämään vaikuttamiseen liittyviä toimintatapoja sekä niiden taustalla olevia arvoja tiedostamatta. Tästä kasvatuksessa on pitkälti kyse. Minkälaisia arvoja välittää esimerkiksi ohjaaja tai valmentaja, joka arvottaa lapsia sekä nuoria pelkästään heidän suoriutumisen perusteella? Entä minkälaisen mallin valmentaja tai ohjaaja antaa pettymyksen sekä epäonnistumisen tunteiden käsittelystä huutaessaan lapselle tai nuorelle tämän epäonnistuessa?
Minkälaista ohjaajan ja valmentajan osaamista arvostetaan sekä priorisoidaan?
Ohjaajalla tai valmentajalla on oltava tarpeeksi osaamista ja resursseja, jotta hän pystyy edistämään tavoitteitaan. Tavoitteiden edistäminen vaatii ryhmästä ja lajista riippuen osaamista muun muassa
- lasten sekä nuorten kehityksen ja kasvun ikävaiheista
- fysiologiasta ja anatomiasta
- motoristen taitojen oppimisesta
- ravitsemuksesta
- lajiin liittyvistä taidoista ja tekniikoista
- lajin taktisesta osaamisesta
- harjoitusten suunnittelusta ja kyvystä opettaa asioita
- ryhmänhallinta taidoista
- ryhmädynamiikasta
- johtamistaidoista
- psyykkisestä valmennuksesta
- vuorovaikutustaidoista.
Kukaan ei hallitse tätä kaikkea, eikä kaiken tällaisen osaamisen vaatiminen vapaaehtoisena tai kohtalaisella korvauksella toimivalta ohjaajalta tai valmentajalta ole realistista tai oikeudenmukaista. Olennaisimpia kysymyksiä näihin vaatimuksiin liittyen ovat, mitkä ovat ohjaajien ja valmentajien osaamisen vähimmäisvaatimukset, eli mitä osaamista arvostetaan ja priorisoidaan. Priorisoinnin yhteydessä on olennaista tunnistaa, minkälaiset yksittäiset osaamisalueet edistävät valmennettavien kokonaisvaltaista kehittymistä ja näin ollen myös valmentajien sekä ohjaajien tavoitteita.
Kasvattava ohjaus- ja valmennustyyli tukee myös kilpailullisen harrastustoiminnan tavoitteita
Kasvatuksellisesti vastuullinen ja psykologisia perustarpeita tukeva ohjaus- ja valmennustyyli voi olla tavoitteellista sekä jämäkkää, sillä kasvatuksellisen toiminnan perustana on vaatiminen. Hyvinvoiviin harrastajiin ja hyviin lopputuloksiin voi päästä monella valmennustavalla, joista kaikkien lähtökohtana on oltava osallistujan kunnioittaminen. Lasten ja nuorten harrastustoiminnassa ei tulisi olla tilaa valmennukselle, jossa nuoria käytetään valmentajan omien tarkoitusperien välineenä eikä heidän hyvinvoinnistaan välitetä pitkällä tähtäimellä.
Niin kutsuttua pehmeää valmennusta puoltaa myös kasvava tutkimustulosten määrä. Tutkimusten mukaan psykologisten perustarpeiden tukeminen on monilla eri sovellusalueilla myönteisesti yhteydessä motivaatioon, toiminnan tuloksiin ja hyvinvointiin (Teixeira, Carraça, Markland, Silva & Ryan 2012; Deci & Ryan 2012). Näitä psykologisia perustarpeita on kolme: autonomia (autonomy), kompetenssi (competence) ja ryhmään kuuluminen (sense of belonging) (Deci & Ryan 2012). Yhä lisääntyvä tutkimuksien määrä osoittaa, että psykologisia perustarpeita tukeva ohjaus- ja valmennustyyli on myös liikunnan ja urheilun saralla yhteydessä esimerkiksi vahvempaan sitoutumiseen (Reynders ym. 2019; Battaglia, Kerr & Stirling 2018; Zanatta, Rottensteiner, Konttinen, & Lochbaum 2018) ja drop-outin vähenemiseen (Calvo, Cervelló, Jiménez, Iglesias & Murcia 2010).
Kova valmentaja
- Tuloskeskeinen. Paras lopputulos hinnalla millä hyvänsä.
- Auktoriteettikeskeisyys. Valmentaja on selkeässä auktoriteettiasemassa lapsiin ja nuoriin nähden. Valmennus perustuu palkkiohin ja rangaistuksiin sekä valmentajan kontrolliin.
- Määrittelee tavoitteet yksin.
- Suunnittelee toiminnan ja tekee päätökset yksin.
- Antaa kaiken aikaa valmiita vastauksia ja kertoo, miten tulee toimia.
Pehmeä valmentaja
- Kehityskeskeinen. Pyritään parhaaseen lopputulokseen yksilön voimavaroja kehittämällä.
- Arvovaltakeskeisyys. Valmentajan auktoriteetti perustuu valmentajan sekä lasten ja nuorten väliseen luottamukseen ja arvostukseen. Johtajuus perustuu kuuntelemiseen ja vastuu jakamiseen.
- Määrittelee tavoitteet yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
- Suunnittelee toimintaa ja tekee päätöksiä yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
- Ei anna aina valmiita vastauksia vaan auttaa ja tarjoaa keinoja ongelmien ratkaisuun.
Kuvio 3. Kova valmentaja ja pehmeä valmentaja Wubbelsia ja Brekelmansia (2005) mukaillen
Tutkimustieto ohjauksen ja valmennuksen tukena
Ohjaus ja valmentaminen saattavat olla teoriassa helppoa, mutta kyseessä on lopulta käytännön työ, jossa käytäntöön liittyvät tiedot ja taidot ovat pääosassa. Tutkimustieto ja teoriat voivat kuitenkin antaa työkaluja sekä auttaa reflektoimaan omaa ohjausta ja valmennusta. Erityisen tärkeää tällainen reflektio on ohjaajan ja valmentajan ihmiskäsityksen kohdalla. Kaikilla ihmisillä on arkitietoon perustuvia käsityksiä ihmismielen toiminnasta ja ihmisten käyttäytymisestä (Kokkonen 2012).
Näiden perusteella toisten toimintaa pyritään ymmärtämään ja toisten toimintaan vaikuttamaan. Ohjaus- ja valmennustyö perustuvat vaikuttamiseen, minkä vuoksi nämä uskomukset ja käsitykset ovat sen keskiössä. Omia uskomuksia kannattaa siis ajoittain haastaa ja päivittää tutkimustiedon avulla, sillä sen avulla on mahdollista edistää valmennettavien kokonaisvaltaista kehitystä sekä harrastustoiminnan tavoitteiden toteutumista – olipa harrastustoiminta kilpailullista tai ei-kilpailullista. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi tutustumalla psykologisiin perustarpeisiin.
- 5 minuutin video sisäisestä motivaatiosta
- Hynynen, S. & Hankonen, N. 2015. Autonomiaa tukien aktiivisemmaksi? : Itsemääräämisenteoria lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä. Kasvatus 46 (5). 473–487, 515.
- Berntsen & Kristiansen 2019. Guidelines for Need-Supportive Coach Development: The Motivation Activation Program in Sports (MAPS). Int Sport Coaching.
Lähteet
Battaglia, A., Kerr, G. & Stirling, A. 2018. Examining the influence of athletes’ punishment experiences on decisions to cease participation in competitive hockey. International Journal of Sport and Exercise Psychology. DOI: 10.1080/1612197X.2018.1536158
Calvo, T. G., Cervelló, E., Jiménez, R., Iglesias, D. & Murcia, J. A. M. 2010. Using Self-Determination Theory to Explain Sport Persistence and Dropout in Adolescent Athletes. The Spanish Journal of Psychology 13 (2). 677–684. DOI: 10.1017/S1138741600002341
Kokkonen, T. 2012. Arkipsykologia oman ja muiden toiminnan ymmärtämisessä. Teoksessa V. Viljanen, H. Siipi & M. Sintonen (toim.): Ymmärrys. 319–329. Reports form the Department of Philosophy. Turku: University of Turku.
Latomaa, T. 2011. Psykologia rekonstruktiivisena tieteenä – mieli ja mielen tutkimus semioottisesti tarkasteltuna. Julkaisematon.
Peltola, M. & Suorsa, T. 2019. Sosiaalinen ja materiaalinen avoin tila kasvatusvuorovaikutuksessa. Teoksessa M. Peltola, P. Keskitalo & R. Äärelä-Vihriälä (toim.): Saamelainen varhaiskasvatus nyt. Arvot, käytänteet ja osallisuus arjessa. 97–110. Acta Universitatis Ouluensis F13. Oulu: Oulun yliopisto.
Reynders, B., Vansteenkiste, M., Van Puyenbroeck, S., Aelterman, N., De Backer, M., Delrue, J., … Vande Broek, G. 2019. Coaching the coach: Intervention effects on need-supportive coaching behavior and athlete motivation and engagement. Psychology of Sport and Exercise 32. 288–300.
Siljander, P. 2014. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Peruskäsitteet ja pääsuuntaukset. Uud. p. Tampere: Vastapaino.
Wubbels, T. & Brekelmans, M. 2005. Two decades of research on teacherstudent relationships in class. Int. J. Educ. Res. 43, 6–24. DOI: 10.1016/j.ijer.2006.03.003