Ohjaajan eri roolit

Ulla-Maija Luoma, Judit Kemppilä & Leea Naamanka

Ohjaustilanne on vuorovaikutustilanne. Parhaimmillaan ohjaus tapahtuu vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa – dialogissa, jossa molempien osapuolten tai koko ryhmän jäsenten ääni tulee kuulluksi. Seuraavaksi esittelemme kolme ohjaajatyyppiä, joissa kaikissa ohjaaja on henkilö, joka toiminnallaan pystyy tukemaan sellaisten yhteisöjen ja suhteiden syntymistä, jotka edistävät ja tukevat nuoren kasvua. (Nivala & Ryynänen 2019: 111.) Nämä kolme ohjaajatyyppiä antavat ajattelemisen aihetta kaikille nuorten parissa työskenteleville niin oppilaitoksissa, nuorisotyössä kuin harrastustoiminnassa. Omaa ohjaajuuttaan voi kuorruttaa näiden ohjaajatyyppien antamilla näkökulmilla tai ottaa tyypeiltä pieniä murusia hyödynnettäväksi omaan työhön. Yhteisenä nimittäjänä kaikille kolmelle ohjaajatyypille on vuorovaikutus. Vuorovaikutuksen erityispiirteitä lähestytään taustoittavien teorioiden pohjalta jokaisen ohjaajatyypin yhteydessä.

Vuorovaikutus ohjaustilanteessa

Ohjaajan ja ohjattavan suhde voidaan määritellä pedagogisen suhteen ja kasvatussuhteen määritelmiä mukaillen. Pedagogisessa suhteessa kasvattaja ja kasvatettava asettuvat suhteeseen, jonka perustana on kunnioitus toista kohtaan. Vuorovaikutuksellisessa kasvatussuhteessa asetutaan dialogiin, jossa suhtaudutaan avoimesti toiseen ihmiseen ja siihen todellisuuteen, mikä on toiselle merkityksellistä. Kasvatus tapahtuu aina suhteessa yhteisöön. Yksilölliset lähtökohdat ja tavoitteet kasvatukselle ovat kasvattajan ja kasvatettavan yhdessä sopimia ja ymmärretyiksi tulleita, ja kasvattaja luottaa kasvatettavan kykyihin, taitoihin ja potentiaaliin. Kasvatettavalla on mahdollisuus täydelliseen subjektiuteen ja toimijuuteen oman elämänsä suhteen. Tasavertaisuus ei kuitenkaan tarkoita samassa roolissa olemista, koska suhteen dialogisuudesta ja tasavertaisuudesta huolimatta kasvattajalla kuuluu olla suhteessa auktoriteetti. (Nivala & Ryynänen 2019: 46, 192.) 

Vuorovaikutuksen käsitteitä:

Ihmisten välisten suhteiden tavoiteltava laatu: 

  • Dialogi on läsnä ihmisten välisissä suhteissa, kun ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on tasa-arvoista ja kunnioittavaa. Dialogisessa suhteessa toisen ihmisen kohtaaminen koetaan arvokkaana. Dialoginen suhde on toivottava suhteen muoto ihmisten välisessä toiminnassa, ja se edistää nuoren kasvua suotuisasti. Huomion arvoista on, että kasvatussuhteissa dialogisuus ei voi toteutua täysin, koska kasvatussuhteissa kasvattajan roolissa olevalla on suhteeseen liittyviä kasvatuksellisia tarkoituksia. Kasvatussuhteissa on tärkeää suosia dialogisuuden ideaalia kunnioittavan ja arvostavan kohtaamisen varmistamiseksi. (Nivala & ryynänen 2019: 111–113.)
  • Minä–Sinä-suhde on olennainen osa toivotunlaista dialogista suhdetta. Minä–Sinä-suhde on filosofi Martin Buberin (1878–1965) luoma käsite. Se kuvaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa kohtaamista. Minä–Sinä-suhteen toivotunlainen dialogisuus toteutuu, kun toinen ihminen kohdataan ilman kategorisointia tai laskelmointia ja pyyteettömästi. (Nivala & Ryynänen 2019: 112.)
  • Pedagoginen suhde kuvastaa kasvatuksellista kohtaamista kasvattajan ja kasvatettavan välisessä suhteessa. Sen päämääränä on yksilön persoonallisen ja sosiaalisen kasvun tukeminen. Pedagogisen suhteen tarkoitus on tukea kasvatettavan kokonaisvaltaista kasvua. Ihanteena on mahdollistaa kasvatettavalle hänen kasvunsa täyteen potentiaaliinsa. (Nivala & Ryynänen 2019: 115–116.)

Ohjaustyön ytimessä on hyvä kohtaaminen

Ohjaajan ja ohjattavan suhde voidaan määritellä pedagogisen suhteen ja kasvatussuhteen määritelmiä mukaillen. Pedagogisessa suhteessa kasvattaja ja kasvatettava asettuvat suhteeseen, jonka perustana on kunnioitus toista kohtaan. Vuorovaikutuksellisessa kasvatussuhteessa asetutaan dialogiin, jossa suhtaudutaan avoimesti toiseen ihmiseen ja siihen todellisuuteen, mikä on toiselle merkityksellistä. Kasvatus tapahtuu aina suhteessa yhteisöön. Yksilölliset lähtökohdat ja tavoitteet kasvatukselle ovat kasvattajan ja kasvatettavan yhdessä sopimia ja ymmärretyiksi tulleita, ja kasvattaja luottaa kasvatettavan kykyihin, taitoihin ja potentiaaliin. Kasvatettavalla on mahdollisuus täydelliseen subjektiuteen ja toimijuuteen oman elämänsä suhteen. Tasavertaisuus ei kuitenkaan tarkoita samassa roolissa olemista, koska suhteen dialogisuudesta ja tasavertaisuudesta huolimatta kasvattajalla kuuluu olla suhteessa auktoriteetti. (Nivala & Ryynänen 2019: 46, 192.) 

Kohtaamisen teesistössä kiteytyvät vinkit ohjaajalle siitä, kuinka kohdata ohjattava:

  1. Kuuntele: Dialogiseen kohtaamiseen kuuluu olennaisesti toisen ihmisen kuunteleminen. Aktiivisen kuuntelun kautta pystyy ymmärtämään toisen ihmisen näkökulmaa ja tarvittaessa esittämään tarkentavia ja rohkaisevia kysymyksiä. Kuunteleminen vaatii läsnäoloa ”tässä ja nyt”. Kirjailija William Isaacsin toteamus (2001) kuvaa erinomaisesti tätä taitoa: ”Dialogin sydän on yksinkertainen, mutta sinnikäs kuuntelemisen taito.”
  2. Ole oma itsesi: Olemalla oma itsensä ohjaaja voi rohkaista ohjattaviaan aitoon vuorovaikutukseen. Ohjaajakin saa epäonnistua, virheitä ei kannata pelätä, sillä niistä oppii. Ohjaajan innostus, rentous ja huumori luovat positiivista ilmapiiriä.
  3. Huomioi: Kunnioitusta herättää toisen ihmisen sanallisen ja sanattoman viestinnän huomioiminen. Ohjaajalta vaaditaan tilanneherkkyyttä tavoitteisiin pääsemiseksi huomioimalla ohjattaviaan riittävästi ohjaustilanteessa.
  4. Tue ja kannusta: ”Sinä voit onnistua” -lause valaa uskoa vaikeassakin tilanteessa.
  5. Asetu toisen asemaan: Ohjaajan kyky tuntea empatiaa ja asettua toisen ihmisen asemaan auttaa ymmärtämään ohjattavia.
  6. Arvosta: Jokainen tarvitsee osakseen arvostusta ja arvostus voi saada kehityksessä ihmeitä aikaan. Arvostus lisää turvallisuutta, ja on tärkeää antaa arvostusta toiselle, vaikka hänellä olisi erilainen arvomaailma kuin itsellä on. (Ståhlberg 2019: 19, 34–51.)

Kohtaamisen teesistö: Kuuntele, ole oma itsesi, huomio, tue ja kannusta, asetu toisen asemaan ja arvosta.
Kohtaamisen teesistö (Ståhlberg 2019)-100

Suhtautumistavat ihmisten kohtaamisessa:

  • Empatia on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Tunteena empatia ohjaa meitä suuntautumaan kohti toisia ihmisiä huomioivasti ja arvostavasti. Ihmisten välisten suhteiden tavoiteltavaan laatuun sisältyy vahvasti empatia. Kasvatus- ja ohjaussuhteessa empatian merkitys korostuu toisten ihmisten tilanteiden huomioimisessa ja ymmärtämisessä. (Nivala & Ryynänen 2019: 125–128.)
  • Tunnustaminen liittyy ihmisten välisissä suhteissa ilmenevään huolenpitoon, kunnioittamiseen ja sosiaaliseen arvostamiseen. Tunnustetuksi tulleen ihmisen kykyihin uskotaan ja ihminen itse tietää sen. Alex Honnethin tunnustamisen teorian keskeisin ajatus on, että ihmisen hyvinvointia ja toimijuutta tukevat elämän kolmella eri osa-alueella toteutuvat tunnustussuhteet. Suhteita, joissa ihminen tulee tunnustetuksi, tulisi tapahtua lähisuhteissa, kuten perheessä, kansalaisyhteiskunnassa sekä erilaisissa arvoyhteisöissä. Tunnustetuksi tullut ihminen voi hyvin, ja hänen itsetuntonsa, itsekunnioituksensa ja itsearvostuksensa pysyvät vahvoina. (Ks. Lisää Nivala & Ryynänen 2019: 119–123.)
  • Kommunikatiivisen toiminnan teoria on Jürgen Habermasin kehittämä. Kommunikatiivinen toiminta on ihmisten välistä toimintaa, jossa pyritään saavuttamaan yhteisymmärryksessä toimimisen taso. Kommunikatiivisessa toiminnassa yhteisymmärrykseen pyritään niin, että toiminnalla ei tavoitella omaa etua vaan pyrkimykset pyritään sovittamaan yhteen muiden ihmisten kanssa. Keskeistä on, että toinen ihminen on subjekti eikä objekti, toinen ihminen ei ole väline oman päämäärän saavuttamiseksi. Kasvatuksessa kommunikatiivinen toiminta on läsnä kasvattajan ja kasvatettavan yhteisessä päämäärässä. Kasvattaja ei yksin päätä, mihin kasvatuksella tähdätään, vaan kasvatettava on mukana etsimässä yhteistä päämäärää. (Nivala & Ryynänen 2019: 117–118.)

Ohjaajatyypit




RINNALLA KULKIJA: empatia, dialogi
“Minulla on suuret korvat, mutta sopivan kokoinen suu. Ohjaustyöni hahmotan eräänlaisena kohtaamisten ketjuna. Ajattelen, että minulla pitää olla riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä kuunnella, mitä ohjattavilla on sydämellään. Usein tärkeintä onkin antaa toiselle kokemus  siitä, että on tullut kuulluksi. Ymmärrän, että minun tehtäväni ei läheskään aina ole keksiä ratkaisua asioihin, joita minulle kerrotaan. Mikäli joku ohjattavani puhuu minulle asioista, jotka herättävät todellista huolta, olen yhteydessä hänen perheeseensä tai ohjaan nuoren  jonkin ammattilaistahon puoleen. 
Olen empaattinen ihminen, mutta tunnistan omat rajani. Kuunnellessani toista pyrin olemaan vastaanottavainen ja tyyni. En uppoudu siihen tunteeseen, missä hän sillä hetkellä on. Mikäli minulla olisi vapaa-ajalla haasteita irrottautua ohjattavien asioista, juttelisin asiasta ohjaustyöni esihenkilön kanssa.”
#kuuntelu #kohtaaminen #läsnäolo #avoimuus
INNOSTAJA & MAHDOLLISTAJA: kommunikatiivinen toiminta, pedagoginen suhde

“Suurin palkintoni ohjaamisessa on nähdä motivoitunut ryhmä, jolla on aito innostus tehdä asioita. Näen itseni toiminnan katalysaattorina, joka pistää pyörät pyörimään. Kun ryhmä on saatu tekemiseen makuun, siirryn mielelläni itse sivummalle seuraamaan asian etenemistä. En kuitenkaan jätä ryhmää heitteille, vaan tarpeen mukaan autan ja otan ohjia enemmän omiin käsiini. Mahdollistan ohjattaville tarpeelliset puitteet suorittaa tehtäväänsä. 

Minussa on maailmanparantajan ja idealistin piirteitä, mutta omaan realistisen käsityksen siitä, mihin ryhmä ja sen yksilöt pystyvät. Sparraan ja kannustan heitä sellaisiin suorituksiin, joihin aidosti koen heidän kykenevän. Tavoitteiden asettaminen on pääasiassa ryhmän tehtävä ja minun asiani innostajana on tukea niiden saavuttamisessa. Pyrin saamaan jokaisen osallistujan äänen kuuluville ja kaikille mahdollisuuden antaa omanlaisensa panos ryhmän työskentelyyn.”

#motivointi #itsekasvatus #fasilitointi #yhteisöllisyys

VOIMAANNUTTAJA: tunnustaminen, minä–sinä-suhde

“Uskon vahvasti, että jokaisessa ohjattavassani on paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia. Vältän virheiden ja mokien esilletuontia, jos se vain on mahdollista. Pyrin huomioimaan erityisesti sen, mitä on tehty hyvin ja mikä on onnistunut. Ajattelen, että opimme parhaiten onnistumisten huomioimisesta. Se auttaa ohjattavia ymmärtämään, mikä toimii ja mitä kohti kannattaa yrittää. En kuitenkaan jätä huomiotta esimerkiksi huonoa ja toisia alentavaa käytöstä. Pidän aina huolta turvallisen ja yhdenvertaisen ryhmän ylläpitämisestä.

Häpeän kokemukset voivat lamauttaa oppimisprosessin ja tappaa innon omaan tekemiseen. Mikäli esille otettavia virheitä ilmenee, pyrin puhumaan niistä neutraaliin sävyyn. En koskaan kajoa palautteessani osallistujan persoonaan. Ohjaajana koen  tärkeäksi luoda hyväksyvän ja kannustavan ilmapiirin, jossa mielihyvän, vapautuneisuuden ja flow’n kokemukset ovat mahdollisia.”

#positiivisuus #turvallisuus #onnistumiset #oppimisenilo

Lähteet

Amundson, N. E. 2005. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille. Helsinki: Psykologien kustannus.

Borgen, W. A., Pollard, D. E., Amundson, N. E. & Westwood, M. J. (toim.) 1989. Employment groups: The counselling connection. Minister of Supply and Services Canada. Toronto: Lugus Productions.

Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Suom. M. Tillman. Helsinki: Kauppakaari.

Ståhlberg, L. 2019. Pienryhmäohjaajan opas. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus. 

Halkola, Teija 2013. Sosiaalipedagogiikan mahdollisuudet koulussa. AMK-opinnäytetyö.

Lahtinen, Anuliisa & Rantanen, Jarkko 2019. Tunnetaidot opetustyössä. Opas haastaviin tilanteisiin. PS-kustannus.

Kantojärvi, Piritta 2012. Fasilitointi luo uutta. Menesty ryhmän vetäjänä. Talentum Media Oy.

Kurki, Leena 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Vastapaino.

Lahtinen, Anuliisa & Rantanen, Jarkko 2019. Tunnetaidot opetustyössä. Opas haastaviin tilanteisiin. PS-kustannus.

Martela, Frank 2015. Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja.

Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu 2009. Fasilitaattorin työkirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn.  

Lahtinen, Anuliisa & Rantanen, Jarkko 2019. Tunnetaidot opetustyössä. Opas haastaviin tilanteisiin. (Sivut: 93-105)

Ruotsalainen, Johanna & Tötterström, Jouko. ePooki 53/2018. Näkökulmia voimaannuttavaan kohtaamiseen instrumenttiopetuksen pedagogiikassa.

Siitonen, Juha 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua.Väitöskirja. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden laitos.