YHTEISÖLLINEN, LUOVA, ONNELLINEN - Miten taidemenetelmät edistävät hyvinvointia?

Judit Kemppilä

Onnellisuuden etsintä on tämän hetken suuri trendi. Itsensä kehittämisen eetos on kulttuurissamme voimakas, ja eri medioiden lehtiotsikoissa tarjotaan vastauksia parempaan elämään, puhumattakaan self help -kirjallisuuden suuresta suosiosta (Salmenniemi 2016). Kansallisesti iloisia uutisia saatiin vuoden 2018 maaliskuussa, kun YK:n World Happiness Report -tutkimuksessa rankattiin Suomi maailman onnellisimmaksi maaksi. Suomen sijoitusta perusteltiin muun muassa korkealla elinajanodotteella, vähäisellä korruptiolla sekä kattavalla sosiaaliturvalla. (Mikkonen 2018.) 

Samassa kuussa, muutamaa viikkoa YK:n raporttia myöhemmin, julkaisi Me-säätiö tutkimuksensa syrjäytyneistä nuorista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että maailman onnellisimmassa maassa on liki 70 000 alle 30-vuotiasta syrjäytynyttä. (Pyykkönen 2018.) Keskeisiä tekijöitä syrjäytymiskehityksessä ovat työttömyys, koulutuspaikan puuttuminen, mielenterveyden ongelmat tai harrastusten puute (Teittinen 2017). Harrastusten puute on se tekijä, johon Höntsäoppaan verkkomateriaalit ja toimenpide-ehdotukset pyrkivät saamaan aikaan positiivista muutosta.

Nuorisoalojen kattojärjestö Allianssi järjesti lokakuussa 2018 tilaisuuden, jossa nuorisoalan ammattilaiset sekä poliitikot pohtivat yhdessä keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Tilaisuuden nimi oli ”Ratkaistaan Suomen suurin ongelma”. Samaa aihetta sivuttiin myös Allianssin järjestämässä Nuori 2019 -tapahtumassa. Järjestäjätaho pitää syrjäytymistä ilmastonmuutostakin suurempana ongelmana, sillä hyvinvoivat, osaavat nuoret haluavat ja pystyvät pitämään maapallostamme huolta tulevaisuudessakin. Masentuneet, kouluttautumattomat ja työn syrjästä kiinni pääsemättömät sitä vastoin eivät. (Munsterhjelm 2018.) 

MITEN RATKAISTA SUOMEN SUURIN ONGELMA?

Miten avoimella, matalan kynnyksen luovalla toiminnalla tuotetaan hyvinvointia ja ehkäistään syrjäytymistä? Yksi näkökulma tarkastella asiaa ovat ne elementit, jotka tuottavat ihmisen elämään kestävää onnellisuutta. Itseohjautuvuusteorian (Deci & Ryan 2019) mukaan nämä elementit ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Teoria pohjautuu näkemykseen, jossa ihminen nähdään aktiivisena toimijana. Jokaiselle on ominaista toimia itseohjautuvasti ja toteuttaa itseään. Mikäli nämä psykologiset perustarpeet eivät tule tyydytetyksi, voi ihminen huonosti. (Martela 2014.)

Omaehtoisuuden toteutumisen edellytyksenä on valinnan- ja toiminnanvapaus. Omaehtoisessa toiminnassa motivaatio lähtee yksilön sisältä eikä ole ulkoa ohjattua. (Martela 2014.) Oppaassamme painotamme nuorilähtöisyyttä. Omaehtoiselle toiminnalle on tilausta, sillä osa nuorista kokee, että ympäröivä yhteiskunta asettaa heille paljon odotuksia ja suorituspaineita. Opiskelun ja työn lisäksi pitäisi harrastustoiminnassakin kilpailla. (Mulari 2019: 5.)

Kyvykkyyden tarve ilmaisee sitä, miten kaikilla yksilöillä on tarve kokea pärjäämisen ja onnistumisen kokemuksia (Martela 2014). Siihen, kuinka helposti nuori tavoittaa tällaisia kokemuksia, vaikuttaa myös erilaisten toimintojen vaativuustaso. Höntsäoppaan ydinajatuksena on, että enenevässä määrin olisi olemassa matalan kynnyksen toimintaa, johon kuka tahansa voi osallistua taustastaan tai taitotasostaan huolimatta (Hankehakemus 2018: 8–9). Taidetoiminta, johon osallistuminen ei vaadi aikaisempaa kokemusta, on tärkeää. On esimerkiksi tutkittu, että 45 minuutin pituinen osallistuminen taidetoimintaan vähentää stressiä huolimatta siitä, kuinka kokenut tai kokematon osallistuja on (Hill 2016).

Taidemenetelmät ovat oiva tapa ehkäistä syrjäytymistä, sillä ne vahvistavat osallistujien toimijuutta ja ovat edullisia ja tehokkaita välineitä hyvinvoinnin lisäämiseen. Toimijuuden vahvistuessa lisääntyy yksilön usko mahdollisuuksiinsa vaikuttaa elämänsä suuntaan. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018.) Taideharrastus voi auttaa nuorta saamaan tarttumapintaa elämästään kehittämällä nuoren elämäntaitoja. Mikäli vaarana on kotiin jääminen, voi taidetoiminta tuoda myös arkeen kaivattua sisältöä. Taidemenetelmissä on mielekkään toiminnan kautta mahdollisuus oppia itsensä ilmaisua ja vuorovaikutustaitoja sekä vahvistaa itsetuntoa – kaikki myös työelämässä tarvittavia taitoja. Tällaisten elämäntaitojen vahvistuessa oman koulutus- tai työelämäpolun hahmottaminen ja löytäminen muuttuvat myös helpommaksi. (Jussilainen, Nätkinniemi & Tirkkonen 2018: 23.)

Matalan kynnyksen luova toiminta voi myös valmistaa nuorta toisenlaisiin työelämän vaatimuksiin. Taidetoiminta auttaa kehittämään luovia ongelmanratkaisutaitoja, jotka ovat muuttuvassa työelämässä hyvin tarpeellisia. Tällaisia ovat mm. kyky nähdä ja yhdistellä asioita uudella tavalla sekä vapaa ideointi. (Manni 2019.) Siksi onkin tärkeää tarjota taidetoimintaa myös niille, joilla ei ole mahdollisuuksia harrastaa sitä taidekouluissa ja -kursseilla.

Luovaa toimintaa syrjäytymisen ehkäisemisen välineenä on kokeiltu hankkeiden kautta aikaisemminkin. Esimerkiksi vailla koulutus- ja työpaikkaa olleet nuoret ovat tehneet taideprojekteja elokuva-, sirkus- ja teatterityöpajoissa. Tällaisen taidetoiminnan tarkoituksena on tuottaa nuorelle pystyvyyden kokemuksia, jotka vahvistavat heidän itsetuntoaan (Jussilainen, Nätkinniemi & Tirkkonen 2018: 23). 

HARRASTAMALLA ELÄÄ PIDEMPÄÄN

Yhteisöllisyyden tarve on perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä (Martela 2014). Yhteisöllisyyden merkitystä yksilölle voidaan tarkastella sosiaalisen pääoman kautta. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisten välisiä suhteita ja verkostoja. Ihmiset, joilla on paljon sosiaalista pääomaa esimerkiksi työn, ystäväpiirin ja harrastusten kautta, kokevat terveytensä paremmaksi kuin sosiaalista pääomaa vähän omistavat. Vähäisen sosiaalisen pääoman on tutkitusti todettu nostavan ennenaikaisen kuoleman riskiä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013.) 

Harrastusten kautta voi siis kartuttaa omaa sosiaalista pääomaansa ja kohentaa terveyttään. Skotlannissa tehtiin vuosina 1947–2014 terveyskysely, jossa seurattiin yli tuhatta naista ja miestä. Tutkimustuloksesta huomattiin, että kuuluminen harrastuskerhoon, nuoriso- tai urheiluseuraan, kulttuuriyhdistykseen tai muuhun vastaavaan toimintaan 18-vuotiaana alensi kuolleisuutta yli 60 vuotta myöhemmin. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa johtua stressin vähentymisestä ja itsetunnon kohoamisesta, joita ryhmään kuuluminen edesauttaa. (Deary 2015.) Nuoruuden psyykkisellä terveydentilalla vaikuttaa siis olevan kauaskantoisia seurauksia. On myös mahdollista, että nuorena saadut positiiviset harrastuskokemukset kannustavat ottamaan osaa yhteisölliseen vapaa-ajan toimintaan myöhemmälläkin iällä.

Sosiaalisen pääoman karttumiseen vaikuttaa kuitenkin raha. Huono-osaisista perheistä tulevilla nuorilla ei välttämättä ole varaa harrastaa. He ovat kuitenkin niitä, jotka usein tarvitsisivat eniten harrastusten tuomaa sosiaalista pääomaa. Matala sosioekonominen tausta ja mielenterveysongelmat periytyvät usein sukupolvelta toiselle. Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä on tärkeä tukea lapsen ja nuoren pärjäävyyttä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016.) Tämän vuoksi tarvitaan harrastuksia, jotka ovat edullisia tai maksuttomia ja avoimia kaikille. 

TERVEYTTÄ TUNTEISTA

Itseohjautuvuuden, omaehtoisuuden ja yhteisöllisyyden tarjoamisen lisäksi kulttuuri- ja taidetoiminta hoitaa ihmistä mahdollistamalla tunteiden tutkiskelua ja tunnistamista. Taidelähtöisissä menetelmissä keskeistä on tunteiden esiintuominen ja salliminen. Tunteet liittyvät merkittävällä tavalla hyvinvointiin, sillä niiden avulla olemme vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Se, että pystymme ilmaisemaan tunteitamme, suojaa meitä sairastumiselta. (Ståhle 2016.) Taide voi toimia terapeuttisena välineenä, vaikka kyseessä ei olisikaan tavoitteellinen taideterapia (Laitinen 2017b: 91). Tunnetaidot on nostettu yhdeksi tärkeäksi aihealueeksi Höntsäoppaan koulutusmateriaaleissa. Niissä käydään läpi tunne- ja vuorovaikutustaitojen merkitystä sekä harjoituksia, joita voi hyödyntää oman harrasteryhmän tunnetaitojen kehittämisessä. Harrasteryhmien toimintaa ohjaavien periaatteiden olisi hyvä olla sellaisia, että ne rakentavat ryhmään psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti turvallisen ilmapiirin. Näin mahdollistetaan omien tunteiden käsittely ja esille tuominen.

Draamatyöskentely voi mahdollistaa nuorille turvallisen tilan, ajan ja paikan, jonka puitteissa harrastaa itsetutkiskelua ja vapaata itseilmaisua. Draaman turvin on mahdollista tutkistella sellaisia puolia ja asioita itsessään, jotka ovat aikaisemmin olleet salattuja. Draamatyöskentely sekä vapauttaa että suojaa osallistujaa. Tämä edesauttaa aiemmin piilotettujen tunteiden ja ominaisuuksien tutkiskelua vailla arvostelun pelkoa. (Laitinen 2017b: 33.)

Visuaalisen taidetoiminnan on myös todettu kehittävän nuorten tunnetaitoja. Hyötyjä on huomattu nimenomaan ryhmämuotoisella toiminnalla. Esimerkiksi masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät nuoret ovat saaneet apua vaikeiden tunteidensa käsittelyyn. Visuaalinen ryhmämuotoinen toiminta auttaa draaman tavoin osallistujaa työstämään vaikeita tunteita ja antaa kanavan niiden ilmaisemiseen. (Laitinen 2017b: 34–36.) Osallistumisen visuaaliseen taidetoimintaan on myös todettu vahvistavan osallistujien persoonallista ja sosiaalista identiteettiä (Malmivirta 2017: 50).

Taide ja kulttuuri voivat auttaa nuoria voimaan paremmin antamalla turvallisia tapoja vaikeiden tunteiden työstöön. Toisaalta kulttuurin harrastaminen itsessään herättää meissä tunteita. Esimerkiksi mielekkään musiikin, tanssin ja laulamisen kautta kehoon erittyy erilaisia onnellisuushormoneja: oksitosiinia, serotoniinia ja endorfiineja.

Onnellisuushormonienkin edistämisen kannalta on kulttuurin harrastaminen hyödyllisempää yhdessä kuin yksin. Iäkkäiden ihmisten parissa on järjestetty kulttuurikummitoimintaa, jossa erilaisia kulttuuripalveluja ja -elämyksiä on tuotu vanhusten pariin. Kulttuuritoiminnan onkin todettu olevan vanhuksille terveyden kannalta yhtä tehokasta kuin ohjatun liikunnan. Tämän tuloksen pohjalta on saman tyyppistä toimintaa alettu tuoda myös lasten ja nuorten palveluihin. (Ståhle 2016.)

NUORET – JA MAAILMA – PELASTUVAT

Yhteiskunnassa menestyminen yhdistyy helposti ulkoisiin merkkeihin, kuten ulkonäköön, arvosanoihin tai kuluttamisen mahdollisuuksiin. Ihminen voi kokea ulkoisen menestyksen puutteen elämässä epäonnistumiseksi ja näin nähdä oman elämänsä merkityksettömänä. (Paananen 2015.) Toivomme, että enenevässä määrin nuori ei ole harrastuksissaan suorittaja vaan luova kokija. Hänen ei tarvitse todistella osaamistaan tai olemassaoloaan, vaan hänet ja hänen osallistumisensa otetaan vastaan sellaisenaan. (Hankehakemus 2018.)

Höntsäoppaassa mallinnettu toiminta vastaa perustavanlaatuisiin, ihmisyyden olemusta kuvaaviin tarpeisiin, jotka ovat onnellisuutemme ja hyvinvointimme kannalta olennaisia. Ihanteena pidämme sitä, että nuori saa tukea omaksi itsekseen kasvamiseen; kokea onnistumisia ja hyväksyntää sekä ohjausta omaehtoiseen tekemiseen ja aktiivisuuteen. Kuten edellä todettiin, on luovalla toiminnalla positiivisemman elämän edellytyksiä lisääviä vaikutuksia. Hyvinvointia edistävän luovan harrastustoiminnan voidaan perustellusti katsoa olevan tehokas väline nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja hoitoon.

Mikäli nuorella ei ole oman elämän hallintaan tarpeellisia voimavaroja, niitä tuskin löytyy kansallisten ja globaalien haasteidenkaan ratkomiseen. (Munsterhjelm 2018.) Runsaasti taidetoimintaa harrastaneiden nuorten ja nuorten aikuisten on tutkittu olevan aktiivisempia koulu- ja kunnallispolitiikassa kuin taidetta vain niukasti harrastaneiden verrokkien (Laitinen 2017a). Taide- ja kulttuuritoiminnan kautta voimme antaa nuorille mahdollisuuksia osallistumiseen, yhteisöllisyyteen, itsensä ilmaisuun ja voimaantumiseen. Omaehtoisella, yhteisöllisellä ja kyvykkyyden tunnetta herättävällä toiminnalla vaikutamme nuorten onnellistumisen kautta koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. 

Artikkeli on julkaistu alun perin teoksessa: Niemi, J. (toim). 2019. Höntsä – harrastamista vapaa-ajalla ja oppilaitoksissa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Artikkelia on muokattu Höntsäopas-verkkojulkaisua varten.

Lähteet

Deci, E. & Ryan R. 2019. Theory [verkkoaineisto].

Deary, I. 2015. Club membership in teens linked to lower mortality in older age. Science Daily.

Hill, D. 2018. Study Finds Making Art Can Reduce Your Stress (No Matter How Skilled You Are). [Viitattu 18.10.2018.] Lifehack.

Hankehakemus 2018. Höntsä – Silta eteenpäin! -hanke. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Jussilainen, A. & Nätkinniemi M. & Tirkkonen T. 2018. Nuori taidetoiminnassa. Teoksessa Lasten ja nuorten säätiö (toim.): Avaimia omaan polkuun – taidetoiminta nuorten elämäntaitojen tukena.

Laitinen, L. 2017a. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksista

Laitinen, L. 2017b. Taide, taiteellinen toiminta ja mielenterveys [verkkoaineisto]. Teoksessa Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. (toim.): Taide ja hyvinvointi. Taideyliopisto. Kokos-julkaisusarja 1/2017. S. 85-98.

Malmivirta, H. 2017. Taide, taidetoiminta ja niiden vaikutukset ikääntyneiden hyvinvointiin [verkkoaineisto]. Teoksessa Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. (toim.): Taide ja hyvinvointi. Taideyliopisto. Kokos-julkaisusarja 1/2017. S. 47-58.

Manni, M. 2019. Taidelähtöiset menetelmät [verkkoaineisto].

Martela, F. 2014. Itseohjautuvuusteoria eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää

Mikkonen, M. 2018. YK:n raportti: Suomi on maailman onnellisin maa  

Mulari, H. 2019. Kuulumisia kaupunkiin: nuorten omaehtoinen sirkustoiminta. Luento Nuori 2019 -messuilla: Nuorten osallisuuden kitkat eri elämänvaiheissa.

Munsterhjelm, A. 2018. Ainoa ongelma, joka on ilmastonmuutosta suurempi 

Paananen, R. 2015. Isovanhemmat huomio! ”Teillä on niin helppoa” lauseella ikäviä seurauksia.

Pyykkönen, J. 2018. Suomessa on 65 941 syrjäytynyttä nuorta 

Suomen Mielenterveysseura 2018. Kulttuuri lisää hyvinvointia

Ståhle, A. 2016. Kulttuurin harrastaminen on yhtä tehokasta kuin liikunta  

Teittinen, P. 2017. Suomessa on jo lähes 70 000 syrjäytynyttä nuorta, etenkin poikien asema on heikentynyt – Professori kertoo viisi konkreettista keinoa syrjäytymisen ehkäisyyn. Helsingin Sanomat.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013. Sosiaalinen pääoma

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus.

Terävä, A. 2016. Näistä syistä ihmiset tarttuvat self-help-kirjoihin.

Vuorinen, K. 2017. Duodecim Koulun terveyskirjasto. Luovuus