*Intro*

Tämä on Höntsä – Silta eteenpäin podcast, jaksoissa keskustelemme liikkumisesta luovasta toiminnasta, hyvinvoinnista ja opiskelusta. Äänessä koulutuskuntayhtymän OSAON opiskelijoita opettajia ja hankkeen toimijoita. Tervetuloa kuulolle. 

*Liikuntasalin ääniä*

Muistatko Julia mistä nämä äänet kertovat ja mistä ne ovat? 

Joo, nuo äänet ovat selkeästi Kontinkankaan Höntsä-klubilta. 

Joo, Kontinkankaan höntsä-klubilta nuo äänet olivat. 

Minä olen Ländenin Matti ja olen OSAO:lla töissä ja mukana tässä Höntsä-hankkeessa. Höntsä hanke on valtakunnallinen hanke, jota Metropolia Helsingistä hallinnoi. Siinä on mukana kaksi muuta osahanketta eli PIeksämäki, sekä Oulun hyvinvointi ja urahöntsä. 

Ja mitä se höntsä tarkoittaa, jos siteeraan meidän virallista tekstiä täältä meidän materiaalista. Höntsä- Silta eteenpäin! On hankkeen virallinen nimi ja siinähän sanotaan näin: “Hankkeena tavoitteena on kehittää monialainen Höntsä-toimintamalli, joka perustuu iloa tuottavaan, osaamisesta riippumattomaan, kaikille avoimeen matalan kynnyksen Höntsä-toimintaan arjen toimintaympäristöissä.” Ja meillehän se tarkoittaa tietenkin oppilaitosta.

Ja se tarkoittaa leikkimielistä, ei niin vakavissaan tehtävää toimintaa, josta puuttuu kilpailu ja auktoriteetti johtoinen toiminta ja niinku aikaisemmin sanottiin, niin iloa tuottavaa, kaikille avointa, osaamisesta riippumatonta toimintaa, joka jää elämään houkuttelevuudensa ja helppoutensa vuoksi. Tässä yhdistyy tämmönen matalan kynnyksen liikunta, luova toiminta ja kokemuksellinen liikunta. Miltä kuulostaa?

Hyvältä kuulostaa! Erittäin hyvältä.

Ja tämä nuori naisääni on Julia Jumisko, sinä olet myös OSA:on leivissä eli opiskelijan roolissa. Mitä sinä opiskelet ja mitä sinä touhuat tässä Höntsä hankkeessa?

Joo täällä tosiaan on Julia Jumisko ja olen media-alan toisella vuodella ja käytännössä mun tehtävä on toimia höntsän toimittajana. Alan tekemään näitä podcasteja tänne höntsän kanavalle. 

Niin eli tässä ollaan siis yhdistetty oppilaitokseen osaamista monella lailla. Ja näissä höntsä podcasteissa seurataan projektin etenemistä, joka päättyy tuonne marraskuun loppupuolella. Tässä matkan varrella tietenkin piipahdetaan näissä klubeissa katsomasta minkälaiset ilakointia ja mukavaa toimintaa siellä on. Jututellaan vähän opiskelijoita ja haastatellaan mukana olevia toimijoita sekä hallinnon puolelta että myös oppilaitoksessa opinto-ohjaajia, opettajien, kouluttajia ja syntyy myös näin äänen välityksellä käsitys siitä, että kuinka kivaa ja mukavaa tämmönen höntsä toiminta on.

Niin ja sehän ei ole sitä, että me täällä studiossa istutaan vaan, kuuntelijat pääsee mukaan paikkoihin, tapahtumiin ja kuuntelemaan näitä tapahtumien toimijoita. 

Just näin. 

Mehän myös kerättiin palautetta opiskelijoilta höntsäklubeilta. Pitäisikö meidän kuunnella nyt niitä.

Kuunnellaan tähän loppuun niitä.

Miltä höntsä tuntui?

Oli tosi hauskaa!

Kivaa!

Hauskaa!

Vähän vaihtelua, mutta hauskaa oli!

Mukavaa!

Tosi kivalta

Tosi mukava

Oli tosi hauskaa ja mukavaa.

Tosi hauskaa.

Tuntui paljon mukavammalta kuin monet huonommat leikit. 

Piristävältä!

Oli tosi mukavaa kun sai tutustui uusiin ihmisiin.

*Intro*

Tämä on Höntsä – Silta eteenpäin podcast, jaksoissa keskustelemme liikkumisesta luovasta toiminnasta, hyvinvoinnista ja opiskelusta. Äänessä koulutuskuntayhtymän OSAON opiskelijoita opettajia ja hankkeen toimijoita. Tervetuloa kuulolle. 

Noniin mä olen Ländenin Matti ja kontinkankaan yksikössä vastaan Höntsätoiminnasta. 

Mulla vastapäätä istuu tässä Klementin Pauli, joka on meillä ollut tässä ohjaajana näissä meidän erilaisissa tuokioissa. Meillä on tässä Paulin kanssa alkamassa Kontinkankaan höntsäklubi. 

Joo, niin olis tarkoitus aloittaa. Syksyllä ollaan jo ohjattu täällä kolme kertaa ja nyt keväällä jatketaan näitä ohjauksia lisää. 

Joo ja kaikissa yksiköissä ollaan pyöritty eli tämän Kontinkaankaan yksikön lisäksi Haukiputaalla, Kaukovainiolla ja Kempeleessä. Jokaisessa paikassa on vähän erilainen tunnelma ja meininki. 

Joo, omat haasteet joka paikassa ja omat hyvät kokemuksensa joka paikassa. Vähän joudutaan aina soveltamaan minkälaista ohjausta pystytään tekemään minnekkin. Pääasiassa on pyritty että kaikilla olisi kivaa tekemistä.

Ja sehän on Höntsän ydin olemus. Mukavaa ja kivaa. Tossa viime syksynä aloitettiin mielenkiintoinen juttu. Eli näille alkaville ryhmille.jotka aloitti opinnot näissä eri yksiköissä, duunattiin tälläinen kolmen kerran klubi kokonaisuus. 

Minkä fiilis sulla jäi näistä kolmesta kerrasta?

Hyvä fiilinkin. Elikkä lähettiin ihan alkuun helpolla ryhmäytymisessä saatiin sitä porukkaa kasaan ja nähtiin miten se porukka toimi. 

Seuraavalla kerralla lähettiin vähän haastavampaan ja vähän joutuivat miettimään ja pohtimaan enemmän siihen uraan ajateltuna.

Kolmas pidettiin sopivan helppona, mutta pientä haastetta mukana.

Kyllä mulle jäi hyvä fiilis niistä kerroista. Jossain toimi paremmin ja jossain jouduttiin ohjaamaan enemmän, että saatiin se porukka toimimaan. 

Opettajat antoi pääsääntöisesti hyvät palautteet näiden ryhmien toiminnasta ja olivat omalla tavallaan innoissaan. 

Joo kyllä opettajat tykkäsivät paljon ja sanoivat että saivat tästä itselle työkaluja sinne koulun  arkeen millä oppilaita virkistää, jossa sattuisi olemaan puuduttava tunti. Sitähän ei ikinä ole.

*Naurua*

Ja opettajat haluaisivat että heille pitäisi ohjata samanlaiset, jotta he voisivat itse kokea ja saisivat tietää miltä toiminta tuntuu, jotta voivat viedä normi arkeen näitä taitoja. 

Opiskelijat antoivat myös hyviä palautteita pääsääntöisesti. Kaikki ei aina tykkää kaikesta ja kaikkihan eivät edes osallistuneet, annettiin myös mahdollisuus että seurailet ja hengailet. Pääasia oli että oot Höntsä tuokiossa mukana. 

Joo kyllä, suurin osa kuitenkin osallistui ja lähtivät avoimin mielin mukaan. Mutta toki aina on muutama jotka haluavat seurailla ja se ei haittaa yhtään. Seuraavalla kerralla sitten mukaan, jos on sellainen fiilis. 

Säkin oot paljon ohjaustyötä tehnyt ja valmennustyötä urheilu puolella ja olet käynyt alan koulutuksia, niin tota, mitä sä olet saanut näistä jutuista?

No paljon ainakin kokemusta. Sanotaanko kun mennään tuohon ikävaiheeseen 16-20 niin kyllä mä olen paljon saanut kokemusta ja miettinyt miten voisi kehittää näitä asioita, jotta ne olis parempia opiskelijoille ja miten se auttaisi niitä sitten uran jatkovaiheessa. 

Mulla on vähän sama fiilinki ja vaikka ollaan tehty millimetrin tarkkoja suunnitelmia ja välillä vähän väljempiäkin suunnitelmia. Niin aina se tilannekohtainen aistiminen on ollut opettavaista. Itsekin vielä näin vanhana äijänä pystyy tämmösiä uusia juttuja tekemään.

Paljon joudutaan olemaan hereillä. Näissä hommissa, että aina aistitaan miten oppilaat toimivat ja millainen henki siellä on. Vaikka olisikin hyvät suunnitelmat, niin joskus joudutaan heittämään ne roskakoriin ja ottamaan jotain muuta, kun huomataan että tämä ei tälle ryhmälle toimi. 

Nyt on tosiaan alkamassa Kontinkankaan klubi. Meillä on tässä valmiina sotasuunnitelma, mutta mitenkä sä luulet että tämä menee tällä kertaa.

Kyllä mä uskon että toimii. Siinä on sopivasti semmoista mukavaa tekemistä, mutta kuitenkin joutuvat vähän pähkäilemään.

*Intro*

Tämä on Höntsä – Silta eteenpäin podcast, jaksoissa keskustelemme liikkumisesta luovasta toiminnasta, hyvinvoinnista ja opiskelusta. Äänessä koulutuskuntayhtymän OSAON opiskelijoita opettajia ja hankkeen toimijoita. Tervetuloa kuulolle. 

Terve Ullis. 

Terve Sirpa. Minä olen Ulla-Maija ODL liikuntaklinikalta ja olen projektityöntekijänä Höntsä! Silta eteenpäin -hankkeessa. 

Mä olen Sirpa OSAO:n Kontinkankaan yksikössä kouluttajana ja myös tässä Höntsä! – silta eteenpäin -hankkeessa osittain hommissa.

Ja mä oon myös opiskelija. 

Niin! 

Ja mehän ollaan yhdessä tehty blogisarjaa. 

Joo! Sä olet älyttömän hyvä kirjoittamaan ja mä pääsen aina sillai siivellä. 

*Naurua*

Hyvä yhdistelmä. Sit me ollaan pidetty paljon koulutuksia. 

Joo, sitähän me ollaan tehty aika paljon, eli kouluttetu näiden toimijoiden koutseja. Ja ne on ollut oikeestaan, niin jos tässä voi tunnustaa, ihan parasta. 

Niin minustakin.

Mitäs me ollaan tultu tänään tänne keskustelee?

No mehän aateltiin jutella myönteisestä tunnistamisesta ja siitä miten se tässä höntsässä näkyy. 

Okei! Mut ennen kuin puhutaan höntsästa ja myönteisestä tunnistamisesta. Niin valaisetko sä mulle vähän. Tollai niinkuin teoriataustalla, että mitä se myönteinen tunnistaminen oikein on? Mä tiedän että me ollaan hirveen monta kertaa tähän termiin pysähdytty ja kaikki on aina että “jes!” tää kuulostaa hyvältä. Mutta mitä se sun mielestä oikeasti on teoriatasolla?

Eli myönteinen tunnistaminen on tutkimustietoon perustuva toimintamalli nuorten kohtaamisessa. Sitä voi hyödyntää nuorisotyössä, oppilaitoksessa mutta se ei vaadi mitään uutta tai mullistavaa. Se on vaan niiden omien ajatusten ja tavan tehdä työtä hienoinen muuttaminen. Ja myönteisen tunnistamisen yksi tavoite on syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja niin se on meidän Höntsä- Silta eteenpäin! Tavoitteena myös. Myönteinen tunnistaminen on keino edistää yksilön voimaantumista ja yhteisiä sitoutumisia. Elikkä esimerkiksi oppilaitoksessa opintoihin sitoutumista ja sitä kautta valmistumista. 

*Väli-intro* 

Hei miten Ullis sulla tulee mieleen, että miten siinä ihan koulun ja sen oppilaitoksen arjessa, niin yksittäinen opettaja voisi hyödyntää tätä myönteistä tunnustamista. 

No yksittäinen opettaja voi hyödyntää myönteistä tunnustamista ihan sillä kohtaamisen taidolla. Eli kohtaa koko ryhmän ja koko ryhmän nimenomaan sen ryhmän mahdollisuuksia ja voimavarojen mukaisesti. Eikä niinkään kohtaamalla yksilöhaasteiden kautta tai haasteiden määrittelemänä. 

Okei. Ymmärränkö mä oikein että, jos aattelee ettei lähetäkkään hakemaan niitä ongelmia, eikä haasteita.

Nimenomaan. 

Nyt nappaa, koska itsekkin koen tosi haasteelliseksi esimerkiksi opiskelijoiden kanssa siinä alkuvaiheessa, kun pitäisi selvittää heti että onko sinulla jotain erityisen tuen tarvetta. Et näitä asioita ruvetaan samantien penkomaan. Toki mä ymmärrän että ne on tärkeitä. Ja se että saa sen resurssin siihen, jos on joku erityisen tuen tarvetta tai jotakin muita vastaavia haasteita.  Jotenkin se tuntuu tosi kylmältä, että ruvettaisiin samantien niitä kyseleen. Vaan olis se kivempi kohdata se ryhmä ja siellä yksilötasolla, ehkä ajan kanssa katsoo niitä haasteita. Että lähettäis ennemminkin niiden vahvuuksien ja positiivisuuden kautta hahmottamaan sitä joukkoa, jonka kautta ollaan tekemisissä. 

Kyllä juuri näin. Kuitenkin niitä haasteita vähättelemättä tai millään tavalla syrjään työntämättä. 

Joo, elikkä ei ole tarkoitus että ne lakaistaan maton alle ja jollakin “hip hurraa” saataisiin asiat selvitettyä, että niihin kyllä tartutaan ajallaan ja käytetään niihin ammattitaitoa mitä ne vaatii. 

Juuri näin. 

Mitä sä luulet, että missä tää kaikista syvimmällä on jo käytössä? Jos ajatellaan että onko koulumaailmassa tai nuorisotyötä, mitä luulet missä on eniten kokemusta tästä?

Tuo on hyvä kysymys, mutta mulla ei ole siihen vastausta. Että tämä myönteinen tunnistaminen on kehitetty yhteistyössä nuorisotyön kanssa, mutta on hyödynnettävissä ihan kaikille asteille, kaikille koulutusasteille.ja nuorisotyön puolelle. 

Joo mullakin on jotenkin sellainen näppituntuma, että jotenkin se nuorisopuoli voisi olla tai että siellä he on niin siellä käytännön asioissa tekemisissä että ehkä siellä on tätä tai voi olla että oppilaitospuoli voi olla välillä vähän teoreettisempi, että pysähdytäänkö siellä ottaa tän näköistä haastetta vastaan. Että lähdetään niinpäin etsimään niitä vahvuuksia ja onnistumisia kultakin, sitten koko siltä ryhmältä. 

Mitä sä luulet, että mitä tämä nuorelle merkitsee? Tämmöinen että hänet kohdattaisiin siinä ryhmässä tai yksin tällä tavalla myönteisen tunnistamisen kautta. 

No ennen kaikkea se vahvistaa nuoren kuulumista siihen ryhmään ja nuoren arjen toimintaympäristöön. Kun nuori kohdataaan ja nuoret kohdataan myönteisesti ilman että korostetaan kenenkään haasteita tai muita elämässä vastaan tulevia ongelmia. Niin se yhteishenki ja yhteisöllisyys mahdollisesti vahvistuu. 

Aivan, elikkä tämä voisi toimia tosi hyvin ryhmäytymisenkin kannalta. Että ollaankin tällä tavalla kaikki samalla viivalla.

Kyllä.

Ja sitten jokaisesta löytyy jotakin, mikä on hänelle taitona tai ominaisuutena. Niin semmonen vahvuus siinä arjessa tai miksei siinä oppilaitosympäristössäkin tai siinä omassa harrastusporukassa. Tähänhän me tietysti toivotaan että höntsätoiminnassa, että kaikessa toiminnassa se semmonen tasa-arvoisuus ja jokainen voi loistaa omana itsenään, siinä toiminnassa. Eikä niinkään että lähdetään hakemaan jotain normaalia, että kaikkien pitäisi olla “normaaleja”, vaan että vahvistetaan sitä erilaisuutta.

Juuri näin.

*Väli-intro* 

Se mitä itse on huomannut opiskelijoiden kanssa, varsinkin alkuvaiheessa. Kun kaikki on uutta ja tullaan uuteen ryhmään. Niin on ollut monesti haasteita saada nuoret sanottamaan omaa osaamista. Että he eivät ymmärrä että kaikki mitä hän taitaa tai hallitsee jollakin tasolla, on asioita, joita hän voi tulevaisuudessa hyödyntää opiskeluissa tai tulevassa ammatissa.  Sillä tavalla on menosti haastellista sieltä saada ulos että “hei mitkä on sun vahvuudet ja mitä sä olet tehnyt?” “Ootko harrastanut jotain tai käynyt reissussa?” “Ootko ollut isosena rippileirillä?” Se on monesti haasteellista, niinku tuoda julki omia taitoja tai tunnistaa niitä omia taitoja ja vahvuuksia.

Ja se on varmasti meille kaikille haastavaa ja vaikeaa. 

Meinaatko että ihan meillekin? 

Ihan meillekki voi olla.

*Naurua* 

Joo, kyllähän me aika perinteisesti Suomalaisia ollaan nöyriä ja halutaan olla näkymättömiä ja kuulumattomia. Harvoin tulee että ihan omatoimisesti osataan kertoa että minä osaan tämmöstä. 

Niinpä. Yksi höntsätoiminnan tavoitteista onkin tukea tukea nuorten itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistamista. Juurikin näiden omien vahvuuksien ja voimavarojen löytämistä ja hyödyntämistä opiskeluissa ja myös tulevaisuuden työelämässä. 

Aivan. Nyt jos ajattelee näitä meidän koulutuksia, mitä me olemme pitäneet esimerkiksi toimijoille. 

Kyllä. 

Siellä näitä harjoitteita, mitä ollaan tehty ja nyt huomaa että ne on tosi pieniä asioita millä nostetaan esille että, millä se ohjaaja voi tavallaan tehdä tällaista myönteistä tunnistamista. Nehän on tällaisia yksittäisiä sanoja, lauseita joilla otetaan huomioon. Ne voi olla tämmöisiä eleitä joilla osoitetaan tai ihan suoranaisia tekoja, jotka edistävät läsnäoloa. Että ei ehkä olekkaan niin että sen ohjaajan rooli on niiden nuorten kanssa höntsätessä olla itse pää kolmantena jalkana siellä menossa, vaan tekeekin niitä havaintoja, miten nuoret keskenään tai yksittäin toimivat ja nostaa sieltä niitä positiivisia asioita esille. 

Juuri näin. 

Ohjaaja sanoittaa ne ääneen. Kaikkihan me kaivataan sitä että tullaan nähdyksi ja sitä kautta kun tullaan nähdyksi ja kuulluksi, niin sitä kautta saadaan sitä itsetunnolle tukipilaria, jota vasten sitä kasvattaa.

Sitä kautta on myös se, jos ryhmä alkaa muodostumaan tosi tiiviiksi ja siellä tavallaan yhteen hiilee puhalletaan, niin siinähän myös se osallisuus on se merkittävä asia. Mahdollisimman alusta asti, niin tuntee kuuluvansa höntsä porukkaan tai siihen luokkaan tai ryhmään. Se on semmoinen että ei tehdä liian valmiiksi asioita opiskelijoiden tai nuorten puolesta ja annetaan heidän itsekin osallistua siihen ja vähän määritellä mitä he haluavat tehdä. 

Ja vaikuttaa siihen miten ryhmässä toimitaan. 

*Väli-intro* 

Ja nämä meidän koulutukset, mistä jo juteltiin, eli opettajille, oppilaitoksen henkilökunnalle,  nuorisotyön ammattilaisille, niin ne sisältää runsaasti näitä harjoitteita, joita voi hyödyntää sekä yksilötyöskentelyssä että ryhmätyöskentelyssä. Pääpaino on siinä nuoren vahvistamisessa ja voimavaraistumiseen. 

Se mitä olen itse kokenut, niin ollaan kyllä ihanasti löydetty kaikkiin niihin tehtäviin, jotka on ollut perinteisesti tällaisia kynä ja paperi tehtäviä jossa istutaan paikallaan. Niin näihin ollaa löydetty sitä toimintaa. 

Elikkä meillä on ollut tavoitteena saada niihin lisää liikettä, luovuttaa, jotta esimerkiksi koulupäivän aikana runsas istuminen vähän tauottuu, nuoret pääsee liikkeelle.

Monet aattelee että “enhän mä olen niin kuin luova”, ja että se on sellainen asia, jossa pitää olla joku taiteilija tai esiintyvä artisti. Että luovuus on hienosti maalausta tai musiikin tekemistä. Mutta kaikki me ollaan luovia. Ja sitäkin voi niinkun harjoitella. Myös jos sulla on se ympäristö semmoine että sallitaaan kokeilla ja kaikki on keskittynyt siihen tekemiseen ja silloin on tällainen tehtäväorientoitunut ympäristö, jossa jokainen keskittyy omaan tekemiseen, eikä siinä ole aikaa lähteä niin kuin vertailemaan, että mitä muut tuottaa ja se on myös todella tärkeää, semmoisen ympäristön luominen että yksittäin niin kuin pystytään tekemään.

Höntsässähän se on juuri näin, ettei ole kilpailua, eikä ole kilpailuasetelmaa. 

Aivan. 

Hauskan yhteisten tekemisen avulla myös niihin työelämän taitoihin tutustuminen on mukavaa, rentoa ja luo sitä positiivista ajatusta siihen omaan tulevaisuuteen.

Kyllä. Hei Ullis, mitkä on sun taitoja ja mitä sä koet että on sun vahvuuksia. Ei oo helppoo? Ja me odotetaan niiltä nuorilta, että he pystyis tosta vaan sanomaan. Mullakin ikää on jo ja tuntuu haasteelliselta sanoa. Toivottavasti sellai niinkuin tulevaisuudessa. Uskon että sieltä on tulossa, niinkö varhaiskasvatuksen puolella, ja sitten ihan sieltä ala-asteelta, on ehkä tää kulttuuri muuttunut. Ei lähetä enää sieltä virheiden ja epäonnistumisten kautta. Vaan lähetäänkin hoksaamaan se onnistuminen. Missä yksittäiset lapset ja nuoret tekevät tämmöistä ja sitä kautta he rohkaistuisivat itsekkin tarjoaamaan, sitä omana onnistumisena ja omana vahvuutena kenties ja huomataan että kaikilla meillä on erilainen tapa toimia. 

Ryhmässä tarvitaan jokaisen oleminen. Jokaisen omat vahvuudet.

Niin, ei siitä tulis mitään jos aattelee, että kaikki olis samanlaisia.

Että kyllä semmoinen roolituskin, jonkun asian hoitaminen projektissa tai kun tehdään ryhmätöitä. Niin kyllä siellä aika luonnollisesti löytyykin sitä että lähetään myös toimimaan tietyllä tavalla ja sitä kautta löytyy se oma rooli. Ja kun tämmöisiä hoksaamisia tulee, niin voi ehkä vahvistaa sitä että tämmöisenä kun minä olen, niin tämmöistä roolia tarvitaan kanssa. Se vois auttaa myös valitsemaankin tulevaisuudessa semmoisia tehtäviä, semmoisia opiskelupaikkoja missä saa niitä omia vahvuuksia sitten lähteä entistä enemmän haastamaan. 

*Väli-intro* 

Miten sä itse olet kiinnostunut tästä myönteisestä tunnistamisesta. Mistä sinulle heräsi tähän kiinnostus?

Tämän hankkeen aikana kun me ollaan mietitty että miten ammatiopistoon saadaan nuorten hyvinvointia ja nuorten opiskelumotivaatiota ja uraohjausta tukevia liikunnallisia luovia harjoitteita kehitettyä. Niin niiden yhteydessä. Ne myönteisten tunnistamisen periaatteet istuu niin sopivasti tähän höntsään. 

Että tää on ehkä ollut semmoinen asia että, voi olla että tää on monelle aika luonnollinen tapa toimia, jotka on niinkuin lasten ja nuorten kanssa tekemisissä. Mutta ehkä terminä, tämä on ollut vähemmän käytetty ja ihana kun on tämmöinen, jonka alle voidaan sanoittaa sitä tapaa toimia. Kuten meillä on vaikka tässä Höntsä – silta eteenpäin! – hankeessa, niin löydetään yhteinen termi ja käsite asioille. Niin se helpottaa sitä työskentelyä. Koulutusten suunnittelua ja tällä tavalla. 

Kyllä ja kyllähän se kuulostaakin mukavammalta, että kohdataan nuoria myönteisesti, kuin että kohdataan heitä ennalta-ehkäisevästi. 

Aivan. 

Tää myönteinen tunnistaminen on aivan hurjan hyvä juttu erilaisia toimintaympäristöissä. Tää onkin tullut työkaluksi Höntsä – hankkeessa ja onhan meillä toinenkin työkalu. Mehän voitaisiin joku kerta istahtaa alas ja jutella enemmän myös kokemus liikunnasta.

Joo jutellaan vaan! Ja siitä miten kokemus liikunnan ja uraohjauksen voi yhdistää. 

Aivan, jes.

Ullis, tää oli aivan järjettömän myönteinen kokemus sittenkin, vähän jännitti. 

Tullaan uudestaan, ilmaan muuta!  

*Intro*

Tämä on Höntsä – Silta eteenpäin podcast, jaksoissa keskustelemme liikkumisesta luovasta toiminnasta, hyvinvoinnista ja opiskelusta. Äänessä koulutuskuntayhtymän OSAON opiskelijoita opettajia ja hankkeen toimijoita. Tervetuloa kuulolle.

Noniin tämän kertaisessa podacastissa on juttukumppanina Mäntynenän Janne tervetuloa matkaan.

Kiitos, kiitos.

Sä toimit täällä meidän OSAO:n koulutuskuntayhtymässä amiskoutsina. Kerropa vähän mikä on amiskoutsi.

Joo tuota, mä alun perin tulin tuosta Liikkuva opiskelu -hankkeesta, eli Liikkuvana ammattiin -hanke on nimenä. Sen kautta tulin OSAO:lle amiskoutsin työtehtäviin. Työ on aika lailla vähän liikkuvien opiskelijoiden tukemista ja olla sellainen vinkkimies ja tsemppari siellä arjessa. Mahdollisesti myös sitä kautta löytyisi vähänliikkuville se mielekäs liikuntamuoto ja sitten että tuodaan esille se tieto mitä mahdollisuuksia tässä alueella on liikkua ja toimia. Niin semmoinen on ollut aika isossa roolissa.

Tosiaan vuosi sitten tulin kolmen kuukauden sopimuksella ja nyt olen jo vuoden ollut ja jatkuukin vielä. Hyvin on mennyt ja olen kyllä tykännyt.

Ja ilmeisesti opiskelijatkin, opettajat ja opotkin ovat löytäneet tämän sinun toimintasi ja hommia piisaa.

Joo se on ollut kyllä alusta asti hyvä homma, että on otettu hyvin vastaan. Ja olen käynyt eri toimijoiden kanssa tekemässä yhteistyötä ja se on varmasti yksi juttu mikä saanut kaiken menemään niin hyvin, että pyrkinyt olemaan monessa mukana niin sanotusti.

*Väli-intro*

Jos mietitään Höntsän näkökulmasta, sinähän olet ollut monesti mukana katselemassa, että mitä yhteistä meillä voisi olla Höntsän toiminnasta ja tästä sinun toiminnastasi, niin mitä jos tästä perspektiivistä peilailet asioita?

Joo tuota, olen muutamia kertoja käynyt mukana ja tuota minä olen sitä mieltä, että on se mitä tahansa liikettä tuolla kouluympäristössä, niin se on aina hyväksi. Höntsässä hyvin tulee muitakin juttuja siinä ohella mukaan.

Mikä itseä on pistänyt silmään, niin nimenomaan siihen ryhmäytymiseen todella hyviä konkreettisia työkaluja. Aina sen liikkumisen kautta tuollaiset ryhmäytymistilanteet ovat tosi hyviä.

Joo, tämähän siis loppuu marraskuun lopussa ja sinun toimenkuvasi jatkuu varmasti pidempäänkin. Tässä nyt on monta kertaa oltu nokat vastakkain ja olet käynyt meillä höntsässä vieraana, niin miten sinä näkisit nämä höntsän jutut, voisitko sinä käyttää näitä omassa toiminnassasi, vielä pitämällä vielä matamalla sitä kynnystä?

Joo varsinkin just kuten puhuttiin, niin tuollaisessa ryhmäytymistilanteessa kun mietitään mitä voisi tehdä. Niin siihen voisi olla minulle ja miksei muille OSAO:n henkilöstölle hyviä juttuja.  Ja tuota Joo, kyllä minä ainakin tuolta kannalta näen mitä käytän.

Jos vähän jossitellaan näillä vaihtoehdoilla, niin sinullahan on tällaista yksilöohjausta ja meillä Höntsä on enemmän tällaista ryhmätoimintaa.  Niin voisiko siinä olla tallaista markkinointia ja sisään heittoa. Eli pyörittäisit Höntsää ja samalla markkinoisit omaa toimintaasi.

Joo, tuota se on kyllä tosi hyvä, sillä tavalla, että jos esimerkiksi luokkiin menen esittäytymään. Niin se on aina hyvä, että mukana on jotain pientä toimintaa myös. Yleensä opiskelijat siitä innostuukin paremmin, kun on jotain toimintaakin. Ja kun ollaan tehty yhteistyötä esimerkiksi terkkapysäkeillä ja muuten, niin olen huomannut että siellä höntsän kautta on tullut itsellekin tosi paljon semmoisia juttuja mitä voisi tehdä tässä ”aulatapahtumassa”, joka innostaisi opiskelijoita tulemaan siihen kahville ja porisee.

Sinä toit näitä asioita esille hyvinvoinnista, urasuunnittelusta ja tulevaisuuden uskon valamisesta. Niin siihenhän höntsä on paljon annettavaa.

Kyllä.

Kiitos käynnistä.

Joo, mä olen Satu mäkinen ja teen DIAKissa harjoitteluun liittyvää kehittämistehtävää. Joka liittyy höntsä -hankkeeseen ja minulla on täällä haastateltavana kolme ESEDun Metsäkoneen kuljettaja opiskelijaa. Arttu, Aapo ja Tatu hyvää iltaa pojat.

Kiitos samoin.

Kiitos, kiitos.

Samoin.

Mitä te olette tehneet siellä höntsäkerroilla, kun te olette olleet niissä?

Haluatko sä Aapo aloittaa?

Nä mä voin aloittaa. Me ollaan pelattu sählyä ja lentopalloa, joskus pelattiin sulkapalloa. Kaikkea tämmöistä mitä nyt voi salissa vaan pelata ja tehdä.

Joo, ja miltä se on tuntunut?

No onhan se kivaa, kun on saanut salissa tehdä kaikkea ja olla kavereiden kanssa ja vähän erilaista kun asuntolassa vaan makoilla.

Mitäs muut pojat? Miltä teistä on tuntunut?

No on se ollut mukavaa ja saanut urheiltua koulupäivän jälkeen yleensä ja näin.

Niin ei siellä kämpillä aina hirveästi ole tekemistä.  

Kyllä. Oletteko te itse saanut vaikuttaa siihen toiminnan sisältöön, mitä olette saanut tehdä niillä höntsäkerroilla.

Ollaan, meiltä aina kysytään mitä me halutaan pelata ja sen mukaisesti sitten pelataan mitä kaikki haluaa.

Noniin, eli te olette päässyt vaikuttaa siihen sisältöön.

Joo.

Joo, no onkos sitten minkälainen vaikutus ollut sillä höntsätoiminnalla kouluviikon aikana? Oletteko huomannut, että se olisi vaikuttanut jaksamiseen tai pirteyteen?

Mää ainakin olen, yleensä kun on saanut urheiltua ja pelailtua, niin illalla tulee helpommin uni. Sitten on saanut nukuttua hyvät yöunet ja jaksaa seuraavana päivänä paremmin.

Noniin, sehän on mahtavaa.

Joo, mä olen samoilla linjoilla ja sitten tulee itselle hyvä mieli, kun on tehnyt ja liikkunut. Sitten tulee muutenkin liikuttua enemmän, kun ei koulupäivän aikana tule liikuttua muuten. 

Noni, onko siellä höntsässä ollut joku asia erityisen kivaa?

Mun mielestä se porukka mikä siellä on. Tosi positiivinen porukka. Pystyy olemaan oma itsensä siellä.

Kyllä ja kaikki tulee toimeen keskenään.

Hyvä juttu, kiva kuulla! Onko teillä sitten uusia kavereita tullut sen toiminnan kautta.

No ehkä noihin nuorempiin luokkalaisiin tutustunut enemmän eli ykkösiin ja kolmosiin, kun ei ole pelkästään oman luokan kanssa tekemisissä siinä.

Noniin, hyvä juttu. Onko teillä ajatuksia mitä siellä jatkossa olisi hyvä huomioida? Kun tätä höntsä toimintaa suunnitellaan ja laajennetaan mahdollisesti?

Jaa-a. Eipä tässä mitään nyt tule mieleen. Hyvin se näyttää tuolla aina menevän.

Tietysti se, että kaikki tulee omasta tahdostaan sinne paikalle ja että kaikki tulee hyvällä mielellä ja kuunnellaan kaikkien mielipiteitä. Jos toiset haluavat pelata nyt jotain ja toiset toista, niin pelataan nyt yhtä peliä ja ensikerralla jotain toista. Että ei aina kuunnella samoja henkilöitä ja aina tehdä samoja asioita.

Se kuulostaa hyvältä. Mä haluan pojat isosti kiittää teitä tästä haastatteluun osallistumisesta. Kiitos ihan todella paljon.

Joo eipä mitään. Kiitos sinulle.

1. Podcastissa puhujien esittely

Hei, kaikki kuulijat. Täällä keskustelevat Pirkko Kärkkäinen ja Pirkko Pätynen. Toimimme
sosiaalialan lehtoreina Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen kampuksella ja olemme
hanketyöntekijöinä Höntsä-hankkeen osatoteutuksessa.
Kerromme teille höntsäklubien ohjaajien kanssa toteutetusta työnohjauksellisesta reflektiosta,
josta meillä hyviä kokemuksia. Työohjauksellinen reflektio on ollut meillä yksi koutsauksen muoto.

2. Mistä meillä syntyi idea käyttää tätä työnohjauksellista tapaa koutsauksen
muotona?/ työnohjauksellisen reflektion tausta ja käyttö Pmäellä

Olemme käyttäneet tätä työskentelytapaa myös omassa opettajan työssämme opiskelijoiden
harjoittelun ohjauksessa. Toimimme myös työnohjaajina. Tämän kokemuksemme pohjalta
lähdimme miettimään tämäntyyppistä toimintatapaa. Taustalla on Dialoginen ajattelutapa,
johon sisältyy mm.

• vuoropuhelua, yhdessä ajattelemista ja pohtimista, erilaisten näkökulmien esille nostamista ja yhdessä ymmärtämistä sekä reflektointia 
• reflektoinnilla tarkoitamme tässä oman toiminnan tarkastelua ja pohdintaa sekä pohdintojen yhdessä jakamista tämä tukee oman ohjaamisen ja osaamisen kehittymistä
  

3. Mitkä ovat olleet toimintatavan keskeiset tavoitteet?

1. Höntsäklubien ohjaamisesta tulleiden kokemusten jäsentäminen yhdessä työnohjauksellisen reflektion vetäjän kanssa -> oman ohjaajuuden vahvistuminen
2. Höntsätoiminnan periaatteet: ilo, heittäytyminen, dialogi, yhdessä tekeminen,rentous, hassuttelu -> näitä höntsäilyn keskeisiä tavoitteita vahvistetaan yhteisen tarkastelun/dialogisuuden avulla. Tällä tuetaan näiden asioiden huomioimista ja toteutumista klubien ohjauksessa.
3. Yhdessä oppiminen
4. Reflektointitapaamisten sisällöt

Tapaamiskertojen sisällöt nousevat ensisijaisesti osallistuvien ohjaajien tarpeista, heille ajankohtaisista teemoista ja asioista, joille on annettava tilaa. Vetäjä voi myös kyselevällä otteella tuoda tarkasteluun prosessin kannalta tärkeitä asioita. Käsiteltäviä teemoja voivat olla esim. haastavat ohjaustilanteet, nuorten osallisuuden vahvistamisen keinot ja haasteet, klubeille osallistuvien nuorten motivointi/aktivointi, kiusaamistilanteet, keskinäisen yhteistyön tarkastelu ja kehittäminen sekä yhteissuunnittelu, sitoutumiseen liittyvät kysymykset, klubiohjaajan rohkeus ”laittaa itsensä likoon” On tärkeää pohtia yhdessä pitkin matkaa myös, miten höntsätoimintaan osallistuvien nuorten osallisuus toteutuu ja miten sitä voidaan vahvistaa -> nuorten osallisuuden tukeminen siirtyy klubiohjaajuuden arkikäytäntöihin.

5. Mitä käytännön asioita on hyvä muistaa, kun alkaa toteuttaa tätä reflektointia?

• Tapaamisten alussa sovitaan yhteiset pelisäännöt työskentelylle ja aikatauluille (esim. luottamuksellisuus, vaitiolovelvollisuus)
• keinot: keskustelu, kokemusten vaihto ja tarkastelu, reflektoinnin tavoitteita tukevat toiminnalliset menetelmät
• kesto (1-1,5 t/kerta), kertojen määrä riippuu klubiohjaajien tarpeista ja höntsäklubien määristä (suositus vähintään 1 kerta/kk)
• reflektointiprosessin aikana/päätteeksi on tärkeää arvioida prosessin hyödyllisyyttä osallistujille, myös kokonaisprosessin arviointia (hyödyt)

6. Ketkä voivat toimia työnohjauksellisen reflektoinnin vetäjinä?
Vetäjän ei tarvitse olla työnohjaaja -koulutuksen käynyt henkilö, koska tämä ei ole varsinaista työnohjausta. Vetäjänä voi toimia esim. oppilaitoksen opettaja tai opiskelijahuollon työntekijä, jolla on nuorten ohjauskokemusta ja opiskelijatuntemusta sekä ymmärrys höntsäilyn periaatteista. Vetäjänä voi toimia myös oppilaitoksen ulkopuolelta tuleva henkilö.

Päätössanat:
Olisi tosi mukavaa, jos höntsäklubien ohjaajille tarjottaisiin tällaista työskentelymahdollisuutta
oman ohjaajuuden kehittymisen tueksi.

*Intro*

Tämä on Höntsä – Silta eteenpäin podcast, jaksoissa keskustelemme liikkumisesta luovasta toiminnasta, hyvinvoinnista ja opiskelusta. Äänessä koulutuskuntayhtymän OSAON opiskelijoita opettajia ja hankkeen toimijoita. Tervetuloa kuulolle.

Noniin nyt mennään. Höntsän podcastit jatkuvat, tässä on Ländenin Matti äänessä ja pöydän toisella puolella istuu Niemisen Anna Suomen Diakonia opistolta. Tervetuloa podcastiin.

Kiitos todella paljon.

Sinä toimit opettajana tuolla suomen Diakonia opistolla ja Höntsä on sinulle joitakin aikoja sitten tullut tutuksi oman opiskeluryhmän kanssa, mutta kerropa vähän ensin sinun toimenkuvasta. Mitä sinä siellä puuhailet?

Valma opettajana olen Diakonia opistolla ja minulla on siellä semmoinen pikkuinen ryhmä. Tämä toiminta alkoi 2019 tammikuussa. Tuolloin käynnistettiin Diakonia opistolla Valma – koulutus ODL:n kanssa yhteistyössä ja se ensimmäinen puolivuotta meni sillä tavalla käynnistellessä ja nyt sitten viime syksystä on pyörinyt sillä lailla, että saatiin ryhmä täyteen ja opiskelijoiden kanssa on nyt vuosi touhuttu.

Nyt ensiviikolla rupean todistuksia kirjoittelemaan. Osa on jo vuoden aikana siirtynyt työelämään tai ammatilliseen koulutukseen.

Kerropahan nyt vähän tarkemmin, että mitä tämä VALMA tarkoittaa kaikille kuulijoille se ei varmaan ole ihan itsestäänselvyys.

Se on ammatilliseen koulutukseen valmentava puolesta vuodesta vuoteen kestävä koulutus. Se on tarkoitettu nuorille ja miksei aikuisillekin, joilla ei ole ammatillista tutkintoa tai ammatillista koulutusta, joiden pitää miettiä, mikä se oma ala voisi olla tai vahvistaa taitoja ja tietoja, mitä se ammatillinen koulutus vaatii.

Sinä kerroitkin, että siinä ryhmässä on koko ajan semmoista positiivista eloa, että joku löytää jo oman paikkansa jo jatko-opintoihin kesken koulun.

Kyllä siinä semmoinen aika lennokas meininki on. Porukka tulee sisään ja lähtee ulos.  Jokaisella on yksilöllinen suunnitelma ja se tilanne. Valmasta pystyy sitten siirtymään kesken, kun se oma ala löytyy.

Ja kun taidot riittävät ja pystyy opiskelemaan.

Kyllä.

*Väli-intro*

Mistä Anna höntsätoiminta on sinulle tullut tutuksi?

No minä olen törmännyt siihen jo ennen kuin me aloitettiin yhteistyötä viimesyksynä OSAO:n somekanavilla, nimenä tullut vastaan. Mutta kun järjestimme yhteistyötapaamisen missä oli minä, Varma startti, ODL ja Liikuntaklinikan tyypit, niin siellä tuli idea yhteistyöstä Valman ja höntsän välillä.

Ennen kuin mennään tähän höntsätoimintaan ja meidän yhteistyöhömme. Niin kerro vähän, miten se sinun opetuksesi eroaa normaalista opetuksesta. Sinä kerroit, että se on valmistavaa koulutusta, mutta millä tavalla se arki ja koulupäivät etenee. Kerro vähän jotain osviittaa, että me päästään tähän Valmaan sisälle.

Aika kokonaisvaltaista hommaa se on. Meillä Valma on aika pientä, että on vain yksi ryhmä ja yksi opettaja. Maksimissaan 17 oppilasta ja me opiskellaan vähän erilaisissa tiloissa, ei siis oppilaitosmaisessa ympäristössä. Meillä on pieni luokka ODL:n tiloissa.

Ja miten se nyt eroaa semmoisesta perinteisestä koulumaisesta, ehkä siinä kokonaisvaltaisuudessa.

Ja mainitsit tuossa sen yksilöllisyyden.

Joo, jokaisella on se oma polkunsa ja yksilöllinen suunnitelma. Voi olla, että siellä päivänaikana opiskelijat opiskelevat täysin eri asioita, kuin toiset.  

Minkälaisella ajatuksella sinä lähdit mukaan tähän Höntsätoimintaan. Mitä sinä ajattelit, että se voisi tuoda teille?

Minulla oli itsellä halu, että minä haluan tuoda jotain liikunnallisuutta opetukseen ja minä olen jonkun verran lukenut liikunnan vaikutuksista oppimiseen. Ja kun tässä Valma ohjelmassa voi monella olla elämänhallintaan, mielenterveyteen ja muihin liittyviä ongelmia. Niin tämä pyhä kolminaisuus uni, ravinto ja liikunta, niin kyllä minä olen halunnut liikuntaa tuoda esille.

Tiedän ne liikunnan hyvinvointivaikutukset ihan omastakin elämästä, niin olen halunnut kannustaa nuoria liikkumaan ja aloittamaan liikunnallisia harrastuksia ja tämä Höntsä tuki sitä ajatusta.

Mukava kuula. Miten sinä möit tämän ajatuksen opiskelijoille?

Mulla oli ajatuksena se, että en missään nimessä saa sanoa, että nyt ollaan menossa liikuntatunnille, sillä se saattaisi karkottaa porukan. Enemmän minä markkinoin sitä siten, että nyt mennään tekemään jotain mukavaa ryhmässä.

Kyllä ja sitenhän sitä suunniteltiin, että painopiste olisi siellä ja hyvin istuikin siihen sinun ryhmääsi, kun siellä on sitä pikkueloa.

Kyllä ja sitten se oli loistava ryhmäytymisen kannalta, kun se alkoi heti alkusyksystä, kun porukka ei vielä tuntenut toisiaan.

Mites ne opiskelijat koki tämän Höntsän ja miten sinä?

No ainakin ne olivat tosi mukavia, jokainen kerta mitä meille ehti olla. Oli mukava myös tässä ydinkeskustassa kävellä niihin paikkoihin ja siinä jo saatiin vähän liikuntaa. Olivat tosi mukavia kertoja, jotka katkaisivat vähän sitä normaalia koulupäivää. Kyllä minä uskon, että opiskelijatkin kokivat sen tosi positiivisena, että vähän jotain erilaista. 

Mitä näistä Höntsän menetelmistä te otitte omaksi? Mitä teillä jäi tästä elämään sinne arkeen?

Itse sain hyviä vinkkejä ja semmoista rohkaisua pienille liikunnallisille asioille. Itse asiassa me viikoittain pieniä leikkimielisiä kilpailuja järjestettiinkin, mitä nyt meidän pienissä tiloissamme pystyi. Sain kyllä itse hyviä vinkkejä.

Yksi opiskelija, joka siirtyi Valmasta eteenpäin tuossa maaliskuussa, kysyin mistä on jäänyt paras muisto, niin sanoi että ne leikkimieliset pienet kilpailut, joita luokassa on järjestetty.

Noniin se oli mukava kuulla, että osui ja upposi, kuten sanotaan.

Kyllä ja aion kyllä jatkaa tästä niitä ensisyksynä.

Se on mukava kuulla!

*Väli-intro*

Mites tämä korona ja sen tuomat rajoitukset on sinun arkeasi muuttanut?

On kyllä isot muutokset, meillä meni kyllä koko loppukevät uusiksi silloin kun tämä korona-aika alkoi. Opiskelijoiden piti lähteä työssä oppimaan seuraavalla viikolla, sitten kuin saatiin tietää, että etäopiskeluun siirrytään, niin ne työssä oppimiset peruuntuivat kokonaan. Opiskelijoiden piti olla kuukausi työssä oppimassa ja olimme isolla vaivalla saaneet jokaiselle oppilaalle paikan. Se sitten peruuntui, se oli tietenkin iso pettymys minulle ja tietenkin opiskelijoille. Eihän siinä sitten muuta kuin uudet suunnitelmat. Ihan jotenkin tässä on rämmitty.

Niin jos tässä nyt päästään normaaleihin kuvioihin ja normaaleihin luokkiin, kuka sen tietää, jos vaikka syksyllä jatketaan sinun uuden ryhmäsi kanssa Höntsän parissa. Kiitos vierailusta.

Kiitos!