Höntsätoiminnan pohjalta syntyneitä toimenpidesuosituksia ja niiden taustaa kuntapäättäjille

Pirkko Kärkkäinen & Pirkko Pätynen

Luovuudella, taiteella ja kulttuurilla sekä liikunnalla on tutkitusti paljon hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Siten ne ovat myös merkittävä osa syrjäytymiseen liittyvien ongelmien ennalta ehkäisyä. Yksi kunnan olennainen tehtävä on edistää kuntalaisten kulttuurin ja taiteen tekemistä, harrastamista, saatavuutta ja käyttöä. Uudet kulttuuritoiminta- ja liikuntalait painottavat kulttuurisen, taiteellisen ja liikunnallisen toiminnan edistämistä, väestöryhmien yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia sekä väestön hyvinvoinnin ja terveyden vahvistamista (L 166/2019; L 390/2015). Lainsäädäntö, strategiat sekä hallitusten kärkihankkeet ohjaavat kuntia em. asioiden eteenpäin viemisessä. Kaikki se, mitä voidaan tehdä nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseksi, vahvistaa (yhteis)kunnan elinvoimaisuutta ja voimavaroja.

Höntsätoiminnan avulla voidaan toteuttaa kunta-, kulttuuritoiminta-, liikunta- ja nuorisolakien velvoitteita sekä hallitusten kärkihankkeiden ja kuntakohtaisten hyvinvointisuunnitelmien tavoitteita. Höntsätoiminta voidaan liittää myös osaksi harrastustakuuta ja Liikkuva opiskelu -ohjelmaa.

Taiteen, kulttuurin ja liikunnan hyvinvointivaikutukset nuorelle

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista löytyy runsaasti laajaa tutkimusnäyttöä. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi marraskuussa 2019 tutkimusyhteenvedon, jossa esitellään yli 900 kansainvälisen tutkimusjulkaisun kautta taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia. Raportissa todetaan taiteen voivan vaikuttaa myönteisesti yksilön psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä terveyteen taiteen tekemisen ja sen kokemisen kautta. (WHO 2019.)

Taiteella, taiteellisella toiminnalla ja kulttuuriosallistumisella on positiivinen ja merkittävä yhteys hyvään koettuun terveyteen, mielen hyvinvointiin, elämänlaatuun, onnellisuuteen ja mielenterveyshäiriöistä toipumiseen (Laitinen 2017a; 2017b). Yhteisöllisestä näkökulmasta kulttuuri- ja taideharrastaminen yhdessä muiden ihmisten kanssa edistää terveyttä ja pidentää elinikää (Hyyppä 2013).

Liisa Laitinen (2017b) on käynyt läpi laajan joukon suomalaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia. Artikkelissaan hän kuvaa kahdeksan sosiaalisen hyvinvoinnin aluetta, joihin taiteellinen ja kulttuurinen toiminta vaikuttavat tutkimusten mukaan positiivisesti. Nämä ovat osallistuminen ja osallisuus, sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen, sosiaalinen pääoma, syrjäytymisen ehkäisy, kulttuurinen ja sosiaalinen moninaisuus, kriittinen ajattelu, aktiivinen kansalaisuus sekä elin- ja asuinympäristöjen kehitys. Erityisesti nuorten kannalta taiteelliseen toimintaan osallistuminen näyttäisi tukevan mielen hyvinvointia ja terveyttä ja auttavan vähentämään koettua yksinäisyyttä ja sosiaalista eristyneisyyttä. Osallistuminen voi auttaa luomaan uusia ystävyyssuhteita ja sosiaalisia verkostoja sekä vahvistamaan niiden laatua ja luottamusta ihmisiin. Nykyajassa ja tulevaisuudessa on tärkeää edistää moninaisuuden hyväksymistä. Taidetoimintaan voi osallistua eri taustoista ja kulttuureista tulevia nuoria, mikä voi tukea erilaisuuden ymmärtämistä, arvostamista ja empatiaa.

Toiminta aktivoi ja parantaa nuorten vuorovaikutustaitoja, esimerkiksi kykyä itseilmaisuun. Se lisää itseluottamusta ja rohkeutta, vahvistaa itsesäätely- ja yhteistyötaitoja, kommunikaatio- ja neuvottelukykyä sekä konfliktien ratkaisutaitoja. Se voi myös edesauttaa oppimisvalmiuksia ja kognitiivisia taitoja. Taiteellinen toiminta mahdollistaa omien vahvuuksien, kykyjen ja kiinnostuksen kohteiden tarkastelun ja tunnistamisen ja voi tarjota voimautumisen ja valtaistumisen kokemuksia. (Laitinen 2017b.)

Kokonaisuudessaan taiteellinen toiminta voi vahvistaa nuoren toimijuutta ja toimijuuden tunnetta, ja parhaimmillaan rohkaista nuoria osallistumaan tiiviimmin yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Runsaasti taidetoimintaa harrastaneet nuoret ja nuoret aikuiset osallistuvat aktiivisemmin koulu- ja kunnallispolitiikkaan kuin taidetta vähemmän harrastaneet. Taiteellinen toiminta voi kehittää kriittistä ajattelua ja lisätä tietoisuutta yhteiskunnallisista epäkohdista. Toiminnan kautta nuoret voivat tutkia ja tunnistaa erilaisia vaikuttamismahdollisuuksiaan ja vaikuttamisen keinoja. (Laitinen 2017b.)

Myös liikunnan monipuolisista hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista (fyysinen ja psyykkinen terveys) löytyy paljon tutkimustietoa. Liikkumisen on todettu ennaltaehkäisevän monia sairauksia, kuten 2-tyypin diabetestä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Lisäksi se ennaltaehkäisee stressiä ja auttaa selviytymään siitä paremmin. Liikunta vähentää lasten ja nuorten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti myös unen laatuun (UKK Instituutti), ja tukee mielenterveyttä ja hyvinvointia (mieli.fi). Kantomaan (2010) laajassa 15–16-vuotiaita nuoria koskevassa suomalaistutkimuksessa havaittiin myönteinen yhteys liikunnan ja tunne-elämän sekä käyttäytymisen, koetun terveyden ja koulumenestyksen välillä (Kantomaa, Tammelin, Ebeling & Taanila 2010). Liikunnalla näyttäisi olevan paljolti samankaltaisia hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia kuin taiteella ja kulttuurilla. Taiteen, kulttuurin ja liikunnan hyvinvointivaikutuksia on käsitelty myös HÖNTSÄ – harrastamista vapaa-ajalla ja oppilaitoksissa -julkaisussa sekä Taikusydän-yhteistyöverkoston sivustolla.

Toimenpidesuositus:

Kuntalaisten hyvinvointiin liittyvät lainsäädännölliset vastuut

Kuntalaisten hyvinvointi on kunnan toiminnan tärkeä tavoite (L 410/2015, 1§) ja tulevaisuuden kunnassa kulttuuri- ja liikuntapalveluiden merkitys hyvinvoinnin edistäjänä sekä työssä että vapaa-ajalla kasvaa. Kunnan tehtävänä on mm. edistää kulttuurin ja taiteen harrastamista sekä niihin liittyvää kansalaistoimintaa sekä kulttuurista vuorovaikutusta (L 166/2019, 3§). Myös kirjastolain yhtenä tavoitteena on edistää kuntalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia kulttuuriin (L 1492/2016, 2§). Kulttuuritoimintalaki innoittaa parhaimmillaan maakuntia laatimaan omaa maakuntaa koskevan kulttuurihyvinvointisuunnitelman. OKM suosittaa kuntia laatimaan kulttuurihyvinvointisuunnitelman osaksi kunnan hyvinvointikertomusta (OKM 2018).

Sipilän, Rinteen ja Marinin hallitusohjelmissa on huomioitu taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantaminen. Sipilän hallituksen ”Parannetaan taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta” (2016–2018) -kärkihankkeen tavoitteena oli tuoda kulttuuri vahvemmin osaksi lasten ja nuorten arkea sekä vahvistaa lasten ja nuorten luovuutta. Marinin hallitusohjelma korostaa eri hallinnonalojen yhteistyön vahvistamista kulttuurin hyvinvointivaikutusten lisäämiseksi. Tavoitteena on nuorten syrjäytymisen väheneminen ja osallisuuden vahvistaminen sekä nuorten mielenterveyden edistäminen. Lisäksi pyritään takaamaan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus maksuttomaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Myös valtakunnallisen nuorisotyön-ja politiikan ohjelman (2020–2023) tavoitekokonaisuuksissa korostetaan nuorten harrastusmahdollisuuksien turvaamista ja lisäksi nuorten mielenterveyden ja päätöksenteko-osallisuuden vahvistamista. Ns. Islannin mallin suomalaista toteutusta valmistellaan, ja tähän kehittämistyöhön on varattu määrärahoja valtion budjettiin. Marinin hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on lisätä liikunnallisuutta eri ikäisten kansalaisten keskuudessa sekä parantaa ulkoilun ja arkiliikkumisen edellytyksiä. Keinoina ovat mm. lähiliikuntapaikkojen ja ulkoilureitistöjen lisääminen ja perusparannus. (Valtioneuvosto: Islannin mallista Suomalainen toteutus, valmistelu aloitettu. 2019)

Nuorten liikunnallisuutta tuetaan mm. Liikkuva opiskelu -ohjelman avulla. Toiminnan tavoitteena on lisätä toisen ja korkeakouluasteen opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta ja opiskelukykyä koulupäivän aikana.

Toimenpidesuositus:

Höntsätoiminta antaa konkreettisia mahdollisuuksia toteuttaa ruohonjuuritasolla lainsäädännön tavoitteita ja velvoitteita. Kuntakohtaisessa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on hyvä näkyä, millä tavoin kulttuuri-, taide- ja liikuntalähtöistä toimintaa hyödynnetään nuorten hyvinvoinnin tukemisessa esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa.
Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan sekä kulttuurihyvinvointi- ja liikuntasuunnitelmiin voidaan auki kirjoittaa höntsätoiminnan roolia ja merkitystä nuoren hyvinvoinnille sekä käytännön toimenpide-ehdotuksia toiminnan toteuttamiseksi. Voit lukea höntsätoiminnan toimintamalleista täältä.
Kuntapäättäjät voivat tukea ja rohkaista nuoria pohtimaan omatoimista harrastamista ryhmissä ja niiden toteutusmahdollisuuksia sekä hyödyntämään tässä vaikuttamisen ja osallisuuden kanavia: nuorisovaltuustoja/parlamentteja, nuorten asiakasraateja, verkkoportaaleja jne.

Lasten ja nuorten eriarvoinen asema taide-, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden käyttäjinä/harrastajina

Perheiden koulutus- ja tulotaso heijastuu lasten ja nuorten mahdollisuuksiin osallistua julkiseen kulttuuritarjontaan sekä taiteen, kulttuurin ja liikunnan harrastamiseen. Tutkimusten mukaan kulttuurinen pääoma vaikuttaa mm. koulutusvalintoihin. Tämä yhdistettynä sosioekonomisiin tekijöihin heijastuu myös kulttuuripääoman siirtymiseen sukupolvelta toiselle. Taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneet huoltajat haluavat vahvistaa kulttuurista pääomaa myös lastensa kohdalla, ja toisaalta perheen matala koulutus- ja tulotaso voi tuottaa kulttuurista osattomuutta. (Etelä-Savon kulttuurihyvinvointisuunnitelma 2019–2021; Kantomaa ym. 2010.) Onko kulttuurinen ja liikunnallinen osallisuus – tai osattomuus – enemmänkin perittyä kuin yksilöllinen valinta?

Höntsätoiminta tukee nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia matalan kynnyksen ennaltaehkäisevänä toimintana. Tällä voi olla kuntatalouden kannalta positiivisia taloudellisia vaikutuksia; korjaavien palvelujen määrän tarve vähenee ennalta ehkäiseviä toimintoja vahvistettaessa.

Toimenpidesuositus:

Kunnan kannattaa tukea nuorisotilojen toimintaa matalan kynnyksen harrastamisen paikkoina. Turvataan nuorisotilojen resursseja erilaisten harrastusvälineiden hankinnassa (esimerkiksi soittovälineet, videokamerat, luovassa toiminnassa tarvittavat välineet ja materiaalit).
Seurojen ja yhdistysten avustamisessa sekä kunnan projektien rahoituksessa on otettava enemmän huomioon omatoimisen ja matalan kynnyksen harrastustoiminnan tukeminen. On tärkeää, että ei tueta ainoastaan kilpailuun painottuvaa harrastamista. Höntsätoiminnassa on oleellista yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, ei kilpailullisuus.
Tarjotaan koulujen tiloja aktiivisemmin kuntalaisten omaehtoiseen toimintaan, höntsäilyyn.
Turvataan seura- ja järjestöyhteistyön avulla kunnan jokaiselle nuorelle mahdollisuus harrastukseen ja höntsäilyyn.

Kunnan eri toimijoiden välinen yhteistyö ja verkottuminen

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Esko Ranto totesi Harrastustakuuta koskevan tutkimuksen julkaisutilaisuudessa (29.10.2019 ), että takuun toteuttaminen vaatii eri toimijoiden – valtion, kuntien, koulujen, 3. sektorin ja kotien – yhteistyötä. Harrastamista tulee mahdollistaa uusissa rakenteissa vanhoista toimintatavoista ja -malleista irrottautuen. Yhteistyön tekemisen merkitys korostuu erityisesti tuettaessa nuorten omatoimista harrastamista. Nuorten parissa toimivien tulisi yhdessä kartoittaa tiloja, joissa nuoret voivat kokoontua harrastamaan. Esimerkiksi nuorisotilojen ja koulutilojen hyödyntämistä nuorten itsensä toteuttamassa tai ideoimassa höntsätoiminnassa voi tukea vahvemmin. Höntsäoppaasta löytyy käytännön esimerkkejä kunnan, oppilaitosten opiskelijahuollon, paikallisten kansalaisopistojen ja 3. sektorin toimijoiden välisestä yhteistyöstä. Suurimmassa osassa kuntia löytyy jo hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen palkattuja hyvinvointikoordinaattoreita, jotka monialaisessa yhteistyössään voisivat viedä eteenpäin ja mahdollisesti koordinoidakin höntsätoiminnan suunnittelua ja toteuttamista.

Toimenpidesuositus:

Otetaan nuoret vahvemmin mukaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman suunnittelutyöhön ja laajemminkin keskusteluun, jossa suunnitellaan ja päätetään nuoria koskevista asioista/palveluista.
Turvataan monialainen yhteistyö kunnan nuorisotoimen kanssa.
Kunnan eri toimijoiden ja oppilaitosten olisi lisättävä ja vahvistettava yhteistyötä seurojen, yhdistysten ja yritysten kanssa, jotta jokaiselle nuorelle olisi tarjolla mahdollisuus harrastamiseen, höntsäilyyn. Kuntapäättäjien rohkaisu ja kannustus yhteistyön tiivistämiseen sekä taloudellinen tuki on tärkeää.
Viedään kunnan harrastepalveluja oppilaitoksiin, jolloin turvataan tasa-arvoisempia ja yhdenvertaisempia osallistumismahdollisuuksia. Kunnan kansalaisopisto/seutuopisto voi esimerkiksi esitellä oppilaitoksissa harrastustoimintaansa.
Islannin mallin suomalaiseen toteutukseen varatulla rahoituksella voitaisiin vahvistaa poikkihallinnollisuutta (esimerkiksi liikuntaseurat, kulttuuri- ja harrastejärjestöt, oppilaitokset, kunnan eri toimijat) ja tarjota lapsille ja nuorille monipuolisempia harrastusmahdollisuuksia.
Nuoren pitää saada itse valita, mitä haluaa harrastaa. Harrastamisessa on keskeistä, mikä nuoresta tuntuu mielekkäältä. Harrastamisesta ei saa tulla pakkoa.
Yhdessä toimien voidaan paremmin tarjota nuorille mahdollisuus tutustua ja harrastaa monipuolisesti eri lajeja ja erilaisia taiteen/kulttuurin muotoja.

Kunnan kulttuuri- ja liikuntapalvelut kunnan vahvuutena ja vetovoimaisuuden vahvistajina

Tulevaisuuden kunnan rooleina tulevat olemaan mm. sivistys-, hyvinvointi-, osallisuus- ja yhteisörooli. Kulttuuri- ja liikuntapalvelut luovat asuinympäristön viihtyisyyttä ja edistävät osallisuutta. Höntsähankkeessa on kehitetty höntsäilyyn hyviä, pilotoituja ja paikallisesti muokattavissa olevia keinoja näiden roolien käytännön toteutukseen. Edellä mainituista rooleista huolehtiminen voi toimia kunnan vetovoimaisuustekijänä esimerkiksi silloin, kun lapsiperheet valitsevat asuinpaikkakuntaa tai pohtivat paikkakunnalla pysymistä, tai silloin, kun nuori valitsee opiskelupaikkakuntaa. (Haapasalo 2017; Kuntaliitto 2017.) Kulttuuri- ja liikuntatoiminta (höntsä- ja muu aktiivitoiminta) voi lisätä myös sosiaalista vastuunottoa ja yhteisöllisyyttä. Kunnan elinvoimaisuus ei ole pelkästään talous- tai työllisyyskysymys.

Toimenpidesuositus:

Lisäämällä erilaisia yhteisöllisiä höntsäilyn mahdollisuuksia toteutetaan samalla lainsäädännöissä olevaa yhteisöllisyyden tavoitetta.
Huolehditaan kunnan ulko- ja sisäliikuntapaikkojen kunnossapidosta.
Helpotetaan koulu-, kirjasto- ja nuorisotilojen sekä asukasyhdistysten tilojen helpompaa käyttöä eri ikäisten kuntalaisten vapaaehtoiseen toimintaan, höntsäilyyn tai näyttelyiden ja tapahtumien järjestämiseen.